Metsäkellijä Mirja Nylander: ”Metsä pelasti minut”

Anttolalainen Mirja Nylander haluaa näyttää kaikille, kuinka metsä parantaa sielun, kehon ja mielen

Metsätieteilijä Mirja Nylander kehitti oman hyvinvointimenetelmän, metsäkellinnän. - Jokaisella puulajilla on oma parantava voimansa. Anni Suomela

Anni Suomela

Herttainen pieni metsämökkeröinen kylpee perjantaikeskipäivän auringossa Mikkelin Anttolassa.

Vanhan kuusikon suojassa sijaitsevassa torpassa asustaa metsätieteilijä Mirja Nylander. Hän on nostanut eteisensä tasolle maljakollisen männyn oksia.

–Oksat puhdistavat ilmaa ja rauhoittavat, nainen kertoo.

Pitkän uran metsurina ja metsätieteilijänä tehnyt Nylander sanoo kirjaimellisesti elävänsä ja hengittävänsä metsistä.

Hän ei epäröi heittäytyä selälleen metsämättäille – päinvastoin. Nainen suosittelee metsässä kellimistä muillekin ja vetääkin ryhmille metsäkellintäretkiä. Nylander myös kouluttaa metsäkellinnän ja puuhengityksen ohjaajia.

Hän haluaa kertoa kaikille, kuinka metsä parantaa sielun, kehon ja mielen.

Aloitan aamuni tervehtimällä metsänhaltijaa.

–Kaikkiahan tietävät, että metsällä on paljon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Se on todistettu myös tieteellisesti. Metsäkellinnän ytimessä on puuhengitys, joka on tietoista hengittämistä puun kanssa ja puun välityksellä, nainen selvittää.

Kun Nylander avaa metsäisiä ja mystisiäkin ajatuksiaan, ei voisi helpolla uskoa, että vielä pari vuosikymmentä sitten hän suhtautui metsätieteilijänä puunhalaajiin oudoksuen.

–Silloin mittailin puita sillä ajatuksella, että miten paljon rahaa niistä saisi. Miten puut voisivat muka lähettää jotakin energiaa? Se kuulosti hölmöltä.

Metsä on Mirja Nylanderin mielipaikka. Anni Suomela

Metsäkellijäksi Nylander kertoo tulleensa vuoden 2006 kesäkuun jälkeen. Hän kärsi tuolloin vaikeasta masennuksesta. Kaikki mikä elämässä voi kaatua, oli kaatunut.

–Ihan oikeasti ajattelin, että elämässä ei ole enää mitään tehtävää. Niin huonosti meni.

Valoa tuli näkyviin, kun Nylanderin huolestunut sisar sai naisen houkuteltua vaellusmatkalle Lappiin. Olihan Nylander viihtynyt koko ikänsä metsän ja luonnon keskellä tavalla tai toisella. Ajatuksena oli, että viikon mittaisen matkan aikana mietitään vain hyviä asioita.

–Viimeisenä vaelluspäivänä Pakasaivolla koin jotain ihmeellistä. Tunsin pakottavaa tarvetta lähteä kulkemaan kohti vanhaa, suurta mäntyä. Puu kutsui minua luokseen.

Kun Nylander pääsi puun vierelle, muistaa hän tunteneensa syvää rauhaa ja tyyneyttä.

–Kohtaaminen Pakasaivon petäjän kanssa muutti elämääni, laajensi ihmis- ja luontokuvaani sekä elämänkatsomustani. Samalla minun teknillistieteellisestä maailmastani putosi pohja. Se petäjä välitti minuun valtavasti energiaa.

Nylander sanoo kokevansa, että metsä pelasti hänet. Siitä päivästä alkoi myös hänen uudenlainen tieteellinen tutkimusmatkansa.

–Halusin tietää, miten ihmeessä petäjä pystyi antamaan minulle voimaa masennuksen keskelle. Aloin selvittämään, että millä tavoin metsä ja puut parantavat ja tuottavat hyvää oloa.

Sittemmin Nylander on jatkanut työtään metsän ja sen hyvinvointivaikutusten parissa ahkerasti. Hän on myös kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, joista ensimmäinen vuonna 2018 julkaistu kertoo metsäkellinnästä eli siitä, miten metsästä voi nauttia täysin aistein.

–Metsäkellintä on minun kehittämäni hyvinvointimenetelmä, jonka avulla ihminen voi tietoisesti olla läsnä metsässä ja saada puista elinvoimaa. Olen vetänyt metsäkellintäretkiä lukemattomille ihmisille. Saamani palaute on ollut oikeastaan poikkeuksetta hyvää.

Mirja Nylander neuvoo metsäkellinnän saloja myös muille. Anni Suomela

Sanana metsäkellintä herättää Nylanderin mukaan edelleenkin hilpeyttä, mutta se on myös tarkoitus.

–Kellimisen lisäksi metsäkellintäretkiin kuuluu paljon muutakin, kuten takaperin kävelyä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta ei haittaa. Myös ilo ja yhdessä nauraminen kuuluvat osaksi metsäkellintää, vaikka vakavasta aiheesta kyse onkin.

Nylanderin toinen kirja, joka on nimeltään Metsä! Havuja sielulle, julkaistiin viime vuonna.

–Kirja antaa neuvoja siihen, miten puhdistetaan omaa sielua yhteydessä metsäluontoon ja puihin.

Nainen itse viettää aikaa metsässä joka päivä. Kun Nylander kokee, että hänellä on murheita tai haasteita elämässä, hakeutuu hän tietyn puulajin luo.

Kun olo on irrallinen ja suunta on hakusessa, hakeutuu hän kuusien keskelle. Jos taas tuntuu siltä, että elämästä puuttuu kauneutta, menee Nylander koivikkoon.

–Jokaisella puulajilla on oma parantava voimansa. Aloitan aamunikin tervehtimällä metsänhaltijaa. Ja aina kun on mahdollista, menen hakemaan villiyrttejä, marjoja ja sieniä.

Kuka?

Mirja Nylander

Metsäkellijä, metsätieteilijä, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, keräilyneuvoja, metsuri, hyvinvointialan yrittäjä ja tietokirjailija

63-vuotias

Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta

Koti Mikkelin Anttolassa

Harrastaa maalaamista, kirjoittamista ja valokuvaamista

Motto: ”Kaikella on aina tarkoituksensa.”

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka