Talvi- ja jatkosotien aikana Mikkeli oli päämajakaupunkina Suomen sotilashallinnollinen keskus, jossa palveli vuosien 1939 ja 1945 välisenä aikana tuhansia henkilöitä.
Kaikki eivät olleet edes täysi-ikäisiä. Lukuisat sotilaspojat ja pikkulotat tekivät arvokasta työtä muun muassa lähetteinä ja muissa avustavissa tehtävissä.
Näiden henkilöiden panoksesta sotaponnisteluissa kertoo Jaana Laamasen uusi muistitietopohjainen tietokirja Alaikäisiä isänmaanpalvelijoita Päämajakaupungista. Teos julkistettiin Parkkilan Honkalinnassa Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4. kesäkuuta.
Kirja koostuu neljän mikkeliläisen haastatteluista.
Mikkelissä vuonna 1925 syntynyt viestimies Pentti Akkanen palveli jatkosodassa ”Ilvesdivisioonassa”, jalkaväkirykmentti 23:n radistina Syvärillä, vastapäätä Lotinapellon kaupunkia.
Lapin sodassa hän oli jälkitiedustelupartion radioryhmässä, joka eteni pioneeriryhmän jäljissä Sallan radalle ja Pelkosenniemelle saakka.
Raudussa vuonna 1929 syntynyt Jaakko Pekkanen palveli jatkosodan aikana Päämajan pääintendentin, eversti Verner Gustafssonin, lähettinä Sairilan kartanossa, Mikkelin maalaiskunnassa.
Myöhemmin Pekkanen palveli linnoitusrakennuspataljoona 501:n lähettinä kotipitäjässään Raudussa, Karjalan kannaksella.
Akkanen ja Pekkanen osallistuivat kunniavieraina Laamasen kirjan julkistamistilaisuuteen.
Muistitietoon sisältyy paljon muilta kuultua ja perimätietoa. Siksi sen käsitteleminen on hidasta ja haastavaa.
Mikkelin maalaiskunnassa vuonna 1929 syntynyt Irma Rautio o.s. Hämäläinen, kuului jatkosodan aikana Mikkelin pitäjän Lotta Svärd Hiirolan kyläosaston pikkulottiin.
Irma kävi kerhossa ja työilloissa ja oli vuorollaan apuna Mikkelin lottakioskissa ja sankarihautajaisissa. Irman isä, tykkimies Hämäläinen, oli rintamalla. Hanna-äiti hoiti pientilaa, kuutta lasta ja appivanhempia.
Varkaudessa vuonna 1932 syntynyt ja Mikkelissä vuonna 2026 kuollut Aino Hartikainen o.s. Markkanen kuului jatkosodan aikana A. Ahlströmin Varkauden tehtaan pikkulottiin.
Aino kävi työilloissa, joissa muun muassa neulottiin, askarreltiin ja käärittiin paketteja tuntemattomille sotilaille. Ainon Hilda-äiti oli leski ja kuuden lapsen äiti, joka teki vuorotyötä tehtaassa.
Jaana Laamanen on Tampereella asuva mikkeliläislähtöinen filosofian tohtori ja tutkija, joka ilmoittaa suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisen ammatikseen ja elämäntavakseen.
Laamanen on aikaisemmin tehnyt kuusi muistitietoihin perustuvaa sotakirjaa, Paremmat vuodet ovat edessäpäin-Helmin ja Kirstin lottamuistoja (2010), Unohdetut sotilaat (2014), Äyräpään Ärjy ja Äänisen Aleksandra (2019), Mäntylät kuudessa sodassa (2020), Sotasiskokset Kannakselta (2020) sekä Sairaslinja-autonkuljettaja sotatiellä (2023).
Sota-aiheiden pariin Laamasen johdatteli hänen edesmennyt isänsä, joka palveli jatkosodassa Päämajan Viestipataljoona 10:ssä ja päätyi myös Laamasen ensimmäiseksi haastateltavaksi.
– Häntä haastattelin ensimmäistä lottakirjaani varten. Sota-aiheet alkoivat kiinnostaa, koska isäni ja hänen veljensä olivat kaikki olleet rintamalla, samoin molemmat isoisäni olivat olleet sodassa.
– Niistä asioista puhuttiin paljon kotona. Jo kymmenvuotiaana tiesin, mikä on Viestipataljoona 10, Laamanen sanoo.
Muistitieto pohjautuu nimensä mukaisesti ihmisten muisteluihin. Laamanen käyttää heistä nimitystä ”tiedonantaja” ja kiittää vuolaasti kaikkia uusimman kirjan tekemiseen panoksensa antaneita.
– Se on minulle luonteva tapa kirjoittaa historiallisista asioista. Minä olen kansatieteilijä. Muistitietoa on tärkeää tallentaa, koska se katoaa ihmisten mukana ja on usein ainoaa saatavilla olevaa tietoa, Laamanen perustelee.
Muistitiedossa Laamasta kiehtoo myös sen henkilökohtaisuus.
– Arkistot ovat upea asia ja se todella arvokas tieto on arkistoissa hyvässä tallessa. Muistitieto sisältää kuitenkin ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia ja elämyksiä, hän sanoo.
Mutu-tiedosta ei muistitiedossakaan kuitenkaan ole kysymys. Kaikki tiedot pitää tarkistaa, taustoittaa ja todentaa lähteistä.
– Muistitietoon sisältyy paljon muilta kuultua ja perimätietoa. Siksi sen käsitteleminen on hidasta ja haastavaa. Käytän paljon arkistoja ja lähdekirjallisuutta, mutta siltikään ihan kaikkea ei pysty aina todentamaan, Laamanen sanoo.
Uusi kirja on vaatinut Laamaselta noin kolmen vuoden työn. Sinä aikana hän on tosin vienyt eteenpäin kahta muutakin kirjahanketta.
– Toinen kertoo Rukajärven suunnan sotilaista ja toinen Kellmanin sotilaista ja heidän lottasisarestaan. Nuo kaksi aion ainakin vielä saada valmiiksi, Laamanen sanoo.
Alaikäisiä isänmaanpalvelijoita Päämajakaupungista -kirjan valmistuminen viivästyi teknisten ongelmien takia suunnitellusta. Valmista kirjaa voi tilata bookcover.fi -verkkokaupasta tai suoraan Laamaselta sähköpostitse osoitteesta jaana@maitolaiturimaisteri.fi