Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Aina kannattaa tarkistaa ja kysyä, tarvitseeko lähimmäinen apua – auttaminen on hyväksi kaikille osapuolille

Edellisen viikon Kaupunkilehdessä oli juttu mikkeliläisestä henkilöstä, joka sai tuntemattomilta kanssakulkijoilta tärkeää apua jouduttuaan sairaskohtauksen takia vaaralliseen tilanteeseen kesken ajomatkan.

Juttua on luettu paljon ja siitä on tullut paljon myös palautetta. Se on oikein hyvä, koska kyseinen juttu on mieluisimpia kirjoittamiani juttuja pitkään aikaan. Eiköpähän tuo nouse ihan koko urankin palkitsevimpiin työsuorituksiin.

Se juttu oli minusta pakko kirjoittaa ja laittaa lehteen oikein isolla.

Koska se välittää tärkeän viestin siitä, että me pärjäämme tässä elämässä sitä paremmin, mitä enemmän me välitämme toisistamme ja jaksamme olla kiinnostuneita siitä, miten kanssaeläjillä menee ja kuinka he voivat.

Riittää, kun kysyy miten menee tai tarvitsetko apua.

Sen ei välttämättä tarvitse olla suuri uroteko sankarillisin elkein. Riittää, kun kysyy miten menee tai tarvitsetko apua tahi vaikkapa juttuseuraa. Naapurilta, sukulaiselta, tuttavalta tai vaikka omilta vanhemmilta tai isovanhemmilta.

Kaupunkilehdessä kerrottu tarina sisältää myös tärkeän muistutuksen liikenteessä käyttäytymisestä. Se on se, että Suomessa on voimassa yleinen auttamisvelvollisuus, joka koskee jokaista tienkäyttäjää.

Auttamisvelvollisuus tarkoittaa sitä, että jos havaitsee liikenneonnettomuuden, on pysähdyttävä ja soitettava hätänumeroon avun saamiseksi. Ja jos tarve vaatii, on myös kuljetettava loukkaantunut saamaan hoitoa.

Lehtijutussa ei ollut kyseessä varsinainen onnettomuustilanne, kuten kolari. Mutta hätä siinä kyllä oli kyseessä. Siitä kertoivat jo hätävilkut ja pysähtyminen epätavalliseen paikkaan.

On tietysti hyvä, että tällainen asia on kirjattu ihan lakiin asti. Mutta toisaalta auttamisen tai ainakin avutarpeen tarkistamisen pitäisi olla itsestään selvä asia jokaiselle, havaitsi epätavallisen tilanteen sitten kadulla kävelijöiden tai maantiellä liikkujien keskuudessa.

Omista asioista saa ja pitääkin pitää huolta. Joskus on kuitenkin tärkeää pitää huolta myös toisten asioista. Ainakin silloin kun on pienikin epäilys siitä, että joku saattaa olla jonkinlaisen avun tarpeessa.

Se on sitä yhteisöllisyyttä.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.