12. tammikuuta 1976, siis aika lailla tarkkaan 50 vuotta sitten Mikkelin varuskunta aloitti virallisesti toimintansa Karkialammen varuskunta-alueella.
50 vuotta sitten sen takia, että kyseisellä päivämäärällä Savon Prikaatin esikunta aloitti toimintansa uudella varuskunta-alueella.
Varusmiehiä Karkialammella oli kuitenkin koulutettu sitä ennen jo lähes pari vuosikymmentä. Varuskunnan pitkä marssi uudelle alueelle alkoi nimittäin jo vuonna 1958.
Karkialammen varuskunta-alueen syntyyn liittyy monia mielenkiintoisia tarinoita. Niistä kertoo Savon Sotilasperinneyhdistys Porrassalmen puheenjohtaja, eversti evp Markku Riittinen.
Päätös varuskunnan uudelleen sijoittamisesta noin 500 hehtaarin suuruiselle Karkialammen alueelle, Siekkilän kaupunginosan taakse oli tehty vuonna 1955.
Taustalla oli 1880-luvulla rakennetun vanhan kasarmialueen rakennusten huono kunto ja epäajanmukaisuus. Sinne ei myöskään mahtunut prikaatin määrävahvuuteen kuuluvaa patteristoa.
– Puolustusministeri Emil Skog (sd.) oli käymässä Mikkelin varuskunnassa ja hänelle esiteltiin suunnitelmia uudesta varuskunta-alueesta.
– Hän oli pyytänyt Savon Prikaatin komentajaa, eversti Jouko Hynnistä näyttämään kartalta, millaisen alueen varuskunta tarvitsisi.
– Hynninen oli alueen näyttänyt kartalta ja Skog oli todennut, että ”selvä, tuo alue pakkolunastetaan puolustusvoimien käyttöön”, kertoo Riittinen.
Ensimmäisessä vaiheessa Karkialammen varuskunta-alueesta tuli 500 hehtaarin laajuinen. Myöhemmin se kasvoi suurimmillaan lähes 1 300 hehtaariin. Ensimmäinen maanhankinta toteutettiin tilusvaihtona, jossa valtio luovutti Mikkelin kaupungille Tuukkalan kasarmialueen ja Mikkeli valtiolle uuden aliupseerikoulun vaatiman maa-alueen.
– Alueella oli mahdollisuus järjestää taisteluammuntoja kovilla panoksilla ja käyttää myös kranaatinheitinkaliiperin aseita, Riittinen taustoittaa.
Ensimmäisenä uusiin tiloihin pääsi muuttamaan reservialiupseerikoulu, jolle valmistui Karkialammen ensimmäinen kasarmi heinäkuussa 1958. Rakennus on edelleen käytössä ja siinä toimii nykyisin Etelä-Savon aluetoimisto.
Reservialiupseerikoulu pääsi näin viimein jättämään vanhat tilansa Tuukkalan kasarmeilla. Ne oli rakennettu autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan Mikkelin reservikomppaniaa varten jo 1880-luvulla, joten muutto ei tapahtunut ainakaan yhtään liian aikaisin.
Aliupseerikoulu tarvitsi uusia tiloja myös käytännön syistä. Muun muassa ampumaharjoituksiin piti mennä Siekkilän ampumaradalle. Kahdeksan kilometrin matka suuntaansa suoritettiin armeijan tapaan marssien. Taisteluharjoituksiinkin piti hakea sopivia maastoja kauempaa.
– Ensimmäisissä suunnitelmissa pohdittiin sitä, että pelkästään aliupseerikoulu olisi muuttanut Karkialammelle.
Mikkelin varuskunta ei lakannut, vaikka Savon Prikaati lakkautettiin.
– Jossakin vaiheessa vaihtoehtona oli myös se, että vanhan kasarmialueen rakennuksia olisi purettu ja tilalle olisi rakennettu uusia kasarmeja, Riittinen kertoo.
Vuonna 1958 Karkialammelle valmistuivat myös ruokalarakennus sekä vesitorni.
Varuskunnan henkilökunta pääsi muuttamaan Karkialammelle vuoden 1959 helmikuussa, kun 24 perheelle suunniteltu kolmikerroksinen asuintalo, Karkialinna, valmistui.
Vuonna 1960 saatiin valmiiksi kolme uutta kasarmirakennusta ja saman vuoden lokakuussa valmistui Karkialammen sotilaskoti, jota laajennettiin myöhemmin.
Varuskuntasairaala pääsi aloittamaan toimintansa upouudessa rakennuksessa keväällä 1966 ja kesällä 1968 Karkialammelle valmistui kaksi uutta kasarmia.
Tässä vaiheessa varuskunnan muuttoa oli tehty jo kymmenen vuotta. Miksi siirtyminen kesti niin pitkään?
– Varuskuntaa rakennettiin työttömyystöinä, jolloin rahoitus ei mennyt puolustusministeriön budjetin kautta. Monien muiden varuskuntien, esimerkiksi Vekaranjärven rakentaminen sujui paljon nopeammin, Riittinen kertoo.
Osasyy Karkialammen rakentamisvauhtiin löytyy myös siitä, että tuohon aikaan valtion työttömyystyömaat hiljenivät kesäkuukausien ajaksi.
Karkialammen varuskunta-alueella on iso rooli myös Markku Riittisen omalla sotilasuralla. Hän näki myös esikunnan saapumisen.
– 16.6.1975 aloitin varusmiespalveluksen 4. komppaniassa, nyttemmin jo puretussa kasarmissa, jossa sijaitsi myös panssarintorjuntakomppania, Riittinen muistelee.
Riittinen ehti Karkialammella suorittaa myös aliupseerikoulun ennen reserviupseerikoulua.
– Sen jälkeen jäin kesävänrikiksi Savon Prikaatiin ja kadettikoulun jälkeen toimin luutnanttina sekä panssarintorjuntakomppaniassa että aliupseerikoulussa.
Riittinen toimi Savon Prikaatin viimeisenä komentajana vuodet 2002-2006, ennen joukko-osaston lakkauttamista.
– Viimeisin toimistoni Karkialammella, Maavoimien esikunnan henkilöstöpäällikkönä 2008-09 oli alokasaikani kasarmin viereisessä rakennuksessa. Sotilasurallani etenin siis noin sata metriä, veistelee Riittinen.
Ennen komentajan pestiään Riittinen toimi myös pataljoonankomentajana Savon Prikaatissa vuosina 1996-97.
Vuonna 1972 valmistui Karkialammen kuntotalo ja aivan vuoden lopussa myös päävartio siirtyi uusiin tiloihin Karkialammelle.
Virallisesti Mikkelin varuskunta kuitenkin siis muutti Karkialammelle vasta tammikuussa 1976.
Silloin Savon Prikaatin esikunta siirrettiin vanhalta kasarmialueelta. Esikunta muutti luolastoon, joka oli louhittu kallioon 1960-luvun aikana. Samassa luolastossa on nyt Maavoimien esikunnan toimintoja.
Mistä johtuu, että Savon Prikaatin esikunta siirtyi viimeisenä uuteen paikkaan, vaikka joukko-osasto oli ehtinyt toimia Karkialammella jo lähes 20 vuotta?
– Esikuntaa ei kannattanut siirtää puolivalmiille varuskunta-alueelle, kun sillä oli jo tilat muualla. Uudet tilat oli järkevämpää antaa koulutuskäyttöön, Riittinen perustelee.
Karkialammen varuskunta sai vielä kappelinkin, jota oli alueelle suunniteltu jo 1960-luvulta lähtien. Suomen ainoa maavoimien sotilaskappeli vihittiin käyttöön vuonna 1980. Muusta rakennuskannasta poiketen kappeli rakennettiin osin talkoilla ja lahjoitusvaroin.
Aivan kokonaan vanha kasarmialue ei tyhjentynyt. Mikkelin varuskuntasoittokunta piti vanhaa kasarmialuetta tukikohtanaan tammikuuhun 1980 asti, ennen kuin sekin muutti uusiin tiloihin Karkialammelle.
Vanhalle kasarmialueelle jäivät myös upseeri- ja toimiupseerikerhot ja joitakin asuntoja sekä prikaatin varastoja.
1970-luvun loppupuolella alkoi myös kehittyä ajatus jalkaväen aselajin omasta museosta. Tyhjentynyt vanha kasarmialue tarjosi oivallisen sijoituspaikan.
– Tilat olivat valmiina ja onneksi Mikkelistä löytyi aktiivista väkeä Jalkaväkimuseota kehittämään, Riittinen sanoo.
Jalkaväkimuseo aloitti toimintansa kesäkuussa 1982. Riittinen toimi Jalkaväkimuseon johtajana vuosina 2016-2024.
Mikkelin varuskunta ei lakannut, vaikka Savon Prikaati lakkautettiin.
Vuonna 2008 Karkialammelle perustettiin Suomen maavoimien komentajan johtamistoimintaa tukeva Maavoimien esikunta, jossa työskentelee noin 250 sotilas- ja siviilihenkilöä.
Karkialammella toimii myös Etelä-Savon aluetoimisto, joka vastaa muun muassa asevelvollisuus-, reserviläis- ja kutsunta-asioista.
Viime vuoden syyskuussa Karkialammella aloitti toimintansa myös puolustusliitto Naton pohjoisen alueen maavoimien esikunta, jossa työskentelee tällä hetkellä noin kymmenen upseeria.
Alueen rakennuksista osa on siviilikäytössä. Osa, kuten entinen sotilaskoti ja kappeli, on ostettu puolustusvoimien käyttöön sen jälkeen, kun Nato-esikunta aloitti toimintansa.