Ristiinalaisen Arja Tukiaisen Mikkelin reissu oli lähellä saada kohtalokkaan käänteen jouluaaton aattona, kun sydänvaivat yllättivät hänet kesken matkan.
Pelastajiksi ilmaantui kuitenkin neljä tuiki tuntematonta kanssaihmistä, jotka auttoivat Tukiaista avun ja hoivan pariin.
Tukiaisen tarina on sekä upea osoitus välittämisestä ja auttamisenhalusta. Se on myös tärkeä muistutus meille jokaiselle siitä, että kuka tahansa voi olla aivan yllättäen avun tarpeessa.
Aatonaattona Tukiainen lähti kotoaan Pettilästä Ristiinan taajaman kautta kohti Mikkeliä.
– Kävin puolilta päivin ostamassa torilta joulukaloja ja päätin käydä tankkaamassa ennen Mikkeliin lähtemistä. Tankkaamisen jälkeen minulle tuli outo, huono olo. Pysäytin auton ja odottelin hetken. Taisin siinä soittaakin jollekin, mutten saanut vastausta, Tukiainen muistelee.
Hetken levon jälkeen vointi koheni ja Tukiainen starttasi kohti Mikkeliä.
– Sitten, kun olin ajanut vähän matkaa, aloin tuntea rintakipua ja huimausta. Liikenne oli vilkasta, joten aloin etsiä paikkaa, jonne voisin pysähtyä. Hain bussipysäkkiä, jolle olisi turvallista pysähtyä. En halunnut ajaa tien sivuun, ettei olisi aiheutunut vaaratilannetta.
– Lopulta löysin isomman pysäkin, jonne ajoin. Laitoin hätävilkut päälle ja nousin ulos autosta, jotta minun nähtäisiin paremmin, Tukiainen kertaa.
Hätävilkuista huolimatta aika moni ohikulkija jatkoi matkaansa pysähtymättä. Onneksi apuakin tuli kohtuullisen pian. Onni onnettomuudesta oli, että varhaisena iltapäivänä oli vielä kohtalaisen valoisaa.
Hätävilkku kertoi tiellä liikkujille, että tosi oli kyseessä.
– Nuori, parikymppinen mies tuli Ristiinan suunnasta ja kysyi, mikä on hätänä. Pian sen jälkeen Mikkelistä päin tuli nainen, joka ajoi pysäkille ja tilanteen todettuaan sanoi, että soittaa hätäkeskukseen. Minä kieltelin, mutta hän piti päänsä, Tukiainen sanoo.
Hätäkeskuksesta luvattiin lähettää paikalle ambulanssikin, mutta sitä Tukiainen ei halunnut. Sovittiin, että hän hommaa oman kyydin.
– Oloni tuntui jo aika hyvältä. Enkä sitä paitsi halunnut jättää autoani siihen pysäkille kun pelkäsin, että sitä vahingoitettaisiin.
– Ajattelin, että kun saisin jonkun kuljettamaan minut ja autoni Mikkeliin ja viitoin yhden lähestyvän auton pysähtymään, Tukiainen kertoo.
Autossa istunut pariskunta oli auttamishaluinen siitäkin huolimatta, että heillä oli sovittu meno, josta he myöhästyivät.
– Mies lähti viemään minua omalla autollani Mikkelin keskussairaalaan ja nainen ajoi heidän autollaan perässä. Siinä matkalla paljastui sekin, että kuskini oli lääkäri, Tukiainen sanoo hymyillen.
Tukiainen kehuu auttajansa huolenpitoa.
– Mies sanoi, että etsitään sellainen parkkipaikka Mikkelistä, etten saa parkkisakkoa, kun oli odotettavissa, että sairaalassa voi mennä monta tuntia. Se löytyi Maaherrankadulta, josta nainen vei meidät heidän autollaan sairaalaan, Tukiainen muistaa.
Sairaalassa apu löytyi nopeasti.
– Pääsin melkein heti tutkimuksiin. Minua hoiti herttainen nuori lääkäri, joka konsultoi myös kardiologin kanssa. Sain nitrosuihkereseptin ja käskyn olla ajamatta autoa, Tukiainen muistelee.
Sen käskyn Tukiainen tunnustaa jättäneensä noudattamatta.
– Ajoin varovasti Graanin apteekkiin. Nitrosuihkeen jälkeen oloni koheni niin, että ajelin hyvin varovasti kotiin Ristiinaan.
Jälkeenpäin Tukiainen sanoo, että sydän oli jo muistutellut aikaisemmin, kun useampana yönä rintakivut olivat herättäneet.
– Luulin, että olin nukkunut huonossa asennossa tai jotakin muuta vastaavaa. Mutta perinnöllisiä vaivojahan nämä minulla ovat, sekä äidin että isän puolelta, hän myöntää.
Nitrohoidosta Tukiainen sanoo saaneensa apua ja olo on kohentunut selvästi. Jatkotutkimuksia on kuitenkin luvassa helmikuussa.
Tukiainen kiittää lämpimästi kaikkia neljää auttajaansa, myös niitä kahta, jotka pysähtyivät ensimmäisinä auttamaan ja jatkoivat matkaansa vasta, kun Tukiaiselle oli järjestynyt kyyti Mikkeliin.
– Olen niin kovin kiitollinen! En tullut siinä kysyneeksi kenenkään yhteystietoja, mutta toivon, että he lukisivat tämän jutun ja saisin näin kiitokseni perille vielä kerran. Toki lausuin jo siinä tilanteessa heille kiitokseni, Tukiainen sanoo.
– Heillä oli aikaa auttaa, vaikka kaikilla oli varmasti joulukiireitä ja tällä pariskunnalla se sovittu menokin, jota he joutuivat järjestelemään uudelleen minun auttamiseni vuoksi.
Tukiainen sanoo, että myös auton toimintojen kertaaminen osui oikeaan aikaan. Hätävilkku kertoi tiellä liikkujille, että tosi oli kyseessä.