Itsenäisyyspäivä on Olli Nepposelle aina ollut monella tavalla merkityksellinen päivä.
Ensinnäkin 6. joulukuuta 1917 oli äidin syntymäpäivä eli samaan aikana on juhlittu merkkipäivää ja Suomen itsenäisyyttä. Sotilaalle päivä on ollut puheita, paraateja ja seppeleenlaskuja.
Ja presidentinlinnan juhlia. Nepponen on ollut Linnassa viiden presidentin aikana, 17 kertaa.
– Reservin kenraalikuntaa ei kutsuta Linnan juhliin ja vakinaisella väelläkin on vuorottelumenettely. Viimeksi olin Linnassa 2015, Ampumahiihtoliiton puheenjohtajan ominaisuudessa, muistelee Nepponen.
Mieleen on jäänyt muun muassa presidentti Mauno Koivisto, joka oli aina kiinnostunut oman joukko-osastonsa vaiheista. Läheinen yhteys Koivistoon alkoi asevelitapaamisessa ja pysyi tiiviinä viimeiseen saakka.
– Linnan juhlavastaanotto on arvokas tapahtuma, jonka tilaus on vain vahvistunut nykyisessä kansainvälisessä ilmapiirissä.
Prikaatikenraaliksi Nepponen ylennettiin itsenäisyyspäivänä 1996. Samana päivänä hän komensi valtakunnallista paraatia Mikkelissä.
Hän jätti vakinaisen palveluksen vuonna 1999 ja on nyt eläkkeellä, mutta ”reservissä loppuun saakka”.
– Reservin nuoremmilla on tehtävävastuitakin, mutta me vanhemmat olemme vaikuttamassa kansalaisten maanpuolustustahtoon.
– Tosin olemme sanoneet, että jos tarve tulee, niin aina ollaan valmiina jakamaan kunniamerkkejä.
Nepponen on UKK-Seuran varapuheenjohtaja. Seura on näkyvä epäpoliittinen yhteiskuntavaikuttajien tapaamispaikka, joka paneutuu erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Seura tekee maakuntamatkoja, ensi kesänä Mikkeliin.
Nepposen mukaan valtiojohto on vastannut Suomen kokonaisturvallisuudesta parhaiten koko Euroopassa ja puolustusvoimat sekä rajavartiolaitos puolestaan omista sektoreistaan.
– Kansalaisen ei tule olla ihan huoleton, mutta ei panikoitua. Silmät ja korvat täytyy pitää auki. Esimerkiksi hybridisodankäynti voi teettää mitä tahansa.
Ihan hävettää Klubin äänestystulos.
Olli Nepponen
– Venäjän vuonna 2014 tekemä Krimin valtaus herätti monet tahot. Jännitteisiin ei kaikkialla uskottu. On ollut vaikeita taloudellisia aikoja, mutta varautuminen on hoidettu annetuilla resursseilla suunnitelmallisesti.
– Kuten Nato-jäsenyyskin. On puhuttu siitä, miksi Sauli Niinistö empi. No, hän halusi ratkaisulle kansan tuen ja kun se tuli, jäsenyys oli selvä asia. Kyllä Marinin hallitus ja presidentti kävivät asiassa yhtä jalkaa.
Mikkeli on nyt maan Nato-pääkaupunki. Nepponen sanoo, että sotilasliiton tulo kaupunkiin on selkeä jatkumo sille, että Itäisen maanpuolustusalueen esikunnan toiminta vuonna 1993 alkoi Mikkelissä.
Maavoimien esikunnan sijoitus oli kova vääntö. Nepponen oli tuolloin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja. Vaikuttamista tehtiin tosissaan.
– Ratkaisun teki silloinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen, joka määritti sijoituspaikaksi Mikkelin, eikä puolustusvoimien esittämää Hämeenlinnaa. Tästä sitten seurasi Naton alaesikunnan perustaminen samoihin tiloihin.
– Mikkelillä on sotien historian maineensa, mutta nykyistä menoa määrittää modernin puolustushallinnon profiili. Kaupunki on hoitanut hyvin roolinsa.
Nepponen lähti sotilasuralle talvi- ja jatkosodissa taistelleen agronomi-isän kokemusten saattelemana.
Äidinisä, jääkäri nro 1 052, toimi vapaussodan aikana kouluttajana Mikkelissä ja sittemmin vuoden Sulkavan suojeluskunnan paikallispäällikkönä ennen siirtymistä pankkialalle Länsi-Suomeen.
Isoisän peruja on arvokas jääkärimerkki, muistomitali ja Sulkavan SK:n hihanauha, jotka Nepponen on suunnitellut lahjoittavansa Jalkaväkimuseolle.
Mikkeliin Nepponen päätyi, kun tarjottiin tehtävää Helsingissä tai sotilasläänin komentajana Mikkelissä.
– Valitsin Mikkelin, enkä ole todellakaan katunut.
Nykyisin Nepponen on helsinkiläinen ja kesäkauden mikkeliläinen.
– En silti koe itseäni vain kesämikkeliläiseksi. Aika täällä on antanut paljon: työn, vapaa-ajan, yhteiskuntaelämän luottamustehtävät ja ystävät.
Kaupungin elinvoimasta hän on hieman huolissaan.
– Jotenkin ei olla ihan onnistuttu. Vaikea sanoa syytä. En moiti ketään, olin itsekin mukana samassa kehitysvaiheessa, ja haasteita on muuallakin maassa. Ehkä nämä datakeskukset voisivat tuoda uutta, esimerkiksi työpaikkoja ja muuttajia.
Istutaan kahvilla sodan ja rauhan tiedekeskus Muistin lounasravintola Rauhassa. Nepponen oli aikoinaan mukana puuhaamassa Muistia Mikkeliin.
Nepponen täytti syksyllä 85 vuotta, mutta ikä ei pahemmin näy menokalenterissa. Kesä menee Mikkelissä, syksy Varsinais-Suomessa hirvi- ja peurajahdissa ja talvella kuukausi Kuusamossa ja Lapissa hiihtäen ja kelkkaillen.
Nepponen on ollut todella monessa mukana. Tosi korkeakoulu oli Pääesikunnan tiedotusosaston päällikön vakanssi. Neljän vuoden aikana tutuksi tulivat niin maan johto, poliittiset päättäjät kuin mediakin.
Tuona aikana puolustusvoimat avautui muuhun yhteiskuntaan, ja tiedotusosasto oli mukana kaikessa, oli kyse sitten yhteiskuntasuhteiden hoidosta, sotilasmusiikista tai veteraanien muistamisesta.
Nykyisin Nepponen on jättänyt ison osan luottamustehtävistään, muun muassa urheilumaailman. Jäsenyyksiä kuitenkin on useita, esimerkiksi Suomalaisessa Klubissa.
Suomalaisessa Klubissa! Miten äänestit naisjäsenyysasiassa, Olli Nepponen?
– Tietenkin naisten jäsenyyden puolesta. Se on nykyaikaa. Ihan hävettää Klubin äänestystulos.
– Ja sama koskee Mikkelin Klubia. Naisjäsenyys tulisi sallia. Ja paheksun Erkki Liikasen jäsenyyden hylkäämistä. Liikanen on tehnyt paljon Mikkelin eteen.
Vuosiin mahtuu mahdoton määrä ihmissuhteita ja verkostoitumista ja juttuja, joista osa kuuluu ryhmään ”tätä et sitten kirjoita”.
Tarpeita olisi vaikka muistelmiin.
– Olen sitä pohtinut, mutta enpä tiedä. Pitää vielä miettiä asiaa.