Yhtenä aamuna olin lähdössä autolla kahdeksaksi töihin. Odottelin kotikadun risteyksessä vilkku päällä, että oikealta havaitsemani kaksi lähestyvää autoa menevät ohitse. Ne huomasi, koska niissä oli valot päällä.
Sitten kun valmistauduin itse kääntymään kevyen liikenteen väylän yli ajotielle, havaitsin ihan viime tipassa, että tulihan sieltä oikealta pyöräilijäkin. Kovaa vauhtia ja ilman minkäänlaista valonneuvoa tai heijastinta.
Säikähdin, mutta toki väistin hänetkin. Mutta pääsi siinä suusta pientä manauksen tynkää, kun sompailin itse liikenteeseen. Oli nimittäin aika lähellä, ettei pyöräilijä olisi lähtenyt ilmalentoon konepeltini yli. Sen verran hänellä oli vauhtia.
Pimeillä keleillä autoilijan olo on välillä vainoharhainen, kun ajelee tiettyjä katu- ja tieosuuksia kaupungilla.
Pimeillä keleillä autoilijan olo on välillä vainoharhainen.
Minua pelottavat pimeät pyöräilijät. He liikkuvat totta kai ihan sillä tavalla ja niissä paikoissa kuin heidän pitääkin, mutta moni tekee itsestään näkymättömän tummissa talvikamppeissa ja valoitta.
Tilannetta pahentaa, jos pyöräilijä sotkee menemään tilanteeseen nähden liian lujaa. Taustalla voi olla sähköavusteisuus tai sitten joidenkin fillaristien MINÄ AJAN TÄSSÄ NYT -asenne. Se saa kiihdyttämään kevyen liikenteen väylillä nopeuksiin, jotka vastaavat sitä kuin autoilija kaahaisi pihakadulla satasta tai vieläkin kovempaa.
Tiedän, että autoilijoiden kaahaaminen on vakavampi ja yleisempi ongelma. Enkä yritä syyllistää ketään, en varsinkaan polkupyörällä liikkuvia joukkona.
Mutta kai jokaisen sietäisi vähän katsoa, miten liikkuu ja millä nopeudella. Ja miettiä sitäkin, voisiko tehdä itsensä vähän näkyvämmäksi tässä säkkipimeydessä. Monessa fillarissa kun on niin mitättömät valot, että varsinkin edestä katsottuna ne ovat yhtä tyhjän kanssa.
Jokainen autoilijakin voisi opetella, mistä saa päälle kunnon ajo- ja takavalot. Niistäkin on monesti puutetta tuolla ulkona. Ihan isoillakin teillä.
Ja jokainen jalankulkija voisi muistaa, että vaikka siitä suojatiettömästä kohdasta on kätevä oikaista tien yli sillä lailla sukkelaan, ei autoilija välttämättä näe mitään, jos oikaisija putkahtaa tielle yllättävästä paikasta ilman heijastinta.
Silloin voi sattua. Ja takuulla sattuu enemmän siihen, jota auton kori ei suojaa.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.