Jalkapalloilija Antti Ronkainen palasi kasvattajaseuransa Mikkelin Palloilijoiden riveihin keväällä 1985, viiden Ruotsissa vietetyn ammattilaisvuoden jälkeen.
Ruotsista oli tuomisina muutakin kuin kokemusta; neljässä vuodessa Ronkainen oli opiskellut naprapaatiksi. Vielä saman vuoden syksyllä hän avasi vastaanoton Porrassalmenkadulla, Osuuspankin yläkerrassa.
Samaan aikaan alkoi vastailu kysymykseen: Mikä ihmeen naprapaatti?
– Joo, ei sitä täällä silloin tunnettu. Sitä pidettiin vähän niin kuin kansanparannusmeininkinä, mutta aina piti selittää että kyllä tätä on ihan neljä vuotta opiskeltukin.
– Itse innostuin asiasta, kun Ruotsin vuosieni joukkueessa, Vasalunds IF:ssä oli naprapaatti. Siinä hoitopöydällä maatessa sai hyvän tuntuman siihen, mitä naprapatia on, Ronkainen kertaa.
Määritelmän mukaan naprapatia on hoitomuoto, jossa keskitytään tuki- ja liikuntaelinongelmien tutkimiseen, hoitamiseen ja ennalta ehkäisemiseen.
– Naprapatia on toisaalta akuutin kivun poistamista, toisaalta pitkäkestoisempaa kehon tasapainon hakemista tuki- ja liikuntaelimissä.
– Manipulaatio on kaiken ydin. Hieronta, venyttely ja mobilisaatio ovat perusasioita. Teemme vähän samaa työtä kuin kiropraktikot, mutta pidemmän kaavan mukaan, Ronkainen muotoilee.
Hoito on yksilöllistä ja tarpeen sekä tilanteen mukaista.
– Työ muuttaa myös tekijäänsä. Joitakin asioita en tee enää samalla tavalla kuin silloin, kun näitä asioita opiskelin.
Nykyään Mehiläisen tiloissa vuokralaisena Savilahdenkadulla toimiva Ronkainen sanoo, että asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Toiset kaipaavat lievitystä äkkiä iskeneeseen kipuun, toiset haluavat pitää yllä liikkuvuuttaan ja hyvinvointiaan.
Pitäisi tulla joku uusi liikuntavillitys, jolla saataisiin ihmiset ylös sohvilta ja liikkumaan.
Naprapaatti Antti Ronkainen
– Toki on myös potilaita, joita minä en voi auttaa. Koulutus antaa hyvät valmiudet tunnistaa, koska vaiva on minun korjattavissani ja koska ei.
– Silloin ei auta muu kuin lähettää potilas eteenpäin, muunlaiseen hoitoon, kuten jopa lonkkaleikkaukseen, Ronkainen sanoo.
Asiakkaita hänellä on kaikissa ikäryhmissä.
– Lapsista yli 90-vuotiaisiin. Joukossa on myös urheilijoita. Asiakkaat tulevat luokseni puskaradion välittämän tiedon perusteella. Kun joku kokee saaneensa apua, sana kiertää hyvin, taustoittaa Ronkainen asiakashankintaansa.
Ronkainen teki lähes 20 vuoden uran jalkapalloilijana.
Keskikenttämies ja vapaapotkuspesialisti edusti MP:tä vuosina 1973-1977, 1985-1987 ja 1989-1992. Viimeiseen MP-pätkään mahtuivat seuran huippukaudet Veikkausliigassa, jolloin sinipaidat saavuttivat Juhani Pöyryn valmentamina pronssia vuonna 1990 ja hopeaa kaudella 1991.
Valkeakosken Hakassa Ronkainen pelasi kauden 1978-1979 ja siirtyi sen jälkeen tukholmalaiseen Vasalunds IF:ään, jossa pelasi vuoteen 1984 saakka. Kesä 1988 meni Joutsenon Kullervossa.
Ronkainen pelasi 221 mestaruussarjan ja Veikkausliigan ottelua, joissa hän teki 20 maalia. Aikuisten maajoukkueessa hän pelasi 13 maaottelua vuosina 1978-81.
Ronkainen oli mukana myös Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa vuoden 1975 Sveitsin EM-kisoissa, joista oli tuomisina hopea, kun Suomi hävisi jatkoajalla Englannille.
Ronkainen pelasi kovassa seurassa, sillä voittomaalin tehneen Ray Wilkinsin lisäksi Englannin joukkueessa pelasivat muun muassa sellaiset tulevaisuuden liigatähdet kuin Glenn Hoddle, Bryan Robson, Peter Barnes ja Alan Curbishley.
– Se joukkue onkin ainoa mitalijoukkue koko Suomen jalkapallohistoriassa. Siinä oli mukana myös Vesa Pulliainen Pallo-Kissoista ja valmentajana Raimo Marttinen Mikkelistä, Ronkainen kertaa.
Valmentaakin Ronkainen ehti kolmea joukkuetta, PU-62:ta kauden 1993, fuusiojoukkue Mikkelin Palloa vuosina 2000-2001 ja MP:tä Ykkösessä vuodet 2005-2006.
Ronkainen viihtyy edelleen katsomossa.
– Ihan penkkiurheilijana seuraan matseja, kun kohdalle sattuu. MP:n Ykkösliigaan nostanut valmentaja Issa Thiaw teki tällä kaudella hyvää työtä.
– MP:llä on ollut hyvä, aktiivinen ja fyysisesti valmis joukkue, jossa on hyviä profiilipelaajia, hän tiivistää.
Eläkeiän jo saavuttanut Ronkainen kaavailee jatkavansa töissä vielä muutaman vuoden.
– Eikös se suositus ole, että seitsemänkymppiseksi pitäisi töissä olla.
– Koetan pitää itseni hyvässä kunnossa ja kyllähän töissä käyminen pitää paremmin elämän syrjässä kiinni kun tulee lähdettyä ihmisten ilmoille, koko uransa yksityisyrittäjänä toiminut Ronkainen sanoo.
– Olen laskeskellut, että tämän naprapaatin urani aikana minulla on ollut noin 75 000 asiakaskohtaamista. Kyllä siinä jonkinlainen näppituntuma kehittyy, sanoo Ronkainen ja antaa samalla hyvät vinkit tämän jutun kirjoittajan hiirikäsivaivoihin.
Ammattilainen näkee vastaanotolla ihmisten vaivat. Ne heijastelevat myös yhteiskunnallisia muutoksia. Niska- ja selkärankavaivat lisääntyvät, kun sekä töissä että vapaa-ajalla istutaan, usein vielä köyryssä asennossa.
– Silloin kun aloitin, ihmiset olivat keskimäärin paremmassa fyysisessä kunnossa. Ihmisten kehokoostumus on muuttunut niistä ajoista; monella on ylipainoa ja toisaalta liian vähän lihasmassaa.
– Pitäisi tulla taas joku uusi liikuntavillitys, jolla saataisiin ihmiset ylös sohvilta ja liikkumaan. Paikallaan oleminen, staattisuus kun on kehon turma, niin kuin sanonta kuuluu, Ronkainen sanoo ja antaa vinkin:
– Yle Fem lähettää ohjelmaa nimeltä Sofian kotijumppa. Ne ovat 20 minuutin pätkiä, joissa on erinomaisia, kehoa aukaisevia ja vähän vahvistaviakin liikkeitä.