Suomenniemen Painalluksenmäen näkötorni on näyttävän näköinen, miljöö on siisti, ja tornista maisemat ovat mallillaan.
Tornin juurella häärii tavallista enemmän väkeä, sillä juhlitaan tornin rakentamisen 15-vuotispäivää. Makkarat paistuvat, pannukahvi porisee ja Suomenniemen oma kaupunginvaltuutettu Antti Pakarinen säestää kitaralla yhteislaulua.
Suomenniemeläiset ovat ylpeitä tornista, ja syystä, se on talkootyönä aikoinaan tehty ja Kauriansalmen kyläyhdistyksen hoidossa.
Muutenkin talkoohenki leimaa Suomenniemeä, vähän pakostakin, sillä palvelut ovat vähissä ja ollaan kaukana kanta-Mikkelin ruutukaavasta.
– Täällä puuhataan paljon yhdessä. Suomenniemen tilanne on mikä on, mutta emme voivottele, sanoo Minna Kiesilä.
Suomenniemi, aika hieno nimi muuten, on yksi kuntaliitos-Mikkelin pitäjistä. Kaupungin eteläreunalta matkaa keskustaan 13-tietä pitkin on viitisenkymmentä kilometriä.
Lähimmät taajamat ovat Ristiina ja naapurimaakunnan puolella Savitaipale.
Itsenäinen Suomenniemi liittyi kaupunkiin vuonna 2013 yhdessä Ristiinan kanssa. Kiesilä muistelee liitosvaihetta.
– Kyllä se osalla suomenniemeläisistä saattoi mennä tunteisiin, kun maakuntarajakin muuttui.
Kiesilä sanoo silti, että sillä väestömäärällä liitos näytti väistämättömältä. Kuntatalous oli positiivinen, mutta silti itsenäisyyden edellytyksiä manner-Suomen pienimmässä kunnassa ei ollut.
Asukkaita on nyt kuutisensataa. Väkeä menee luonnollisella poistumalla. Tulijoita on aina jokunen, usein entisiä suomenniemeläisiä.
– Sanoisin, että huonompaan suuntaan asiat ovat täällä menneet. On kuitenkin sopeuduttu. Monissa palveluissa yhdistykset ja seurat ovat paikanneet puutteita.
Ne, jotka täällä asuvat, eivät lähde minnekään.
Minna Kiesilä
Suomenniemen palvelut ovat niukkoja. Alakoulu lakkasi, samoin syksyllä päiväkoti. Kirjasto on vielä, mutta ei terveysasemaa, apteekkia tai pankkiautomaattia.
Kirkonkylä on hiljainen kesämökkikauden ulkopuolella. Entinen kunnantalo rapistuu, leipomokahvion ovessa on lappu ”Nähdään ensi kesänä”. S-ryhmän kauppa on ja keskustan baarissa viikonloppuisin olutta ja karaokea.
Enemmän liikennettä on 13-tien varressa Kauriansalmen sillan tuntumassa, jossa palvelee Rantabaari.
Istutaan aluejohtokunnan puheenjohtajan Rauno Kurténin kanssa Rantabaarissa kahvilla. Hän on itse tulomuuttajia, alkujaan helsinkiläinen.
Muuton taustalla oli kesäpaikan etsiminen, joka päättyi entisen vanhainkotikiinteistön ostoon ympärivuotiseksi kodiksi ja etätyöpaikaksi. Houkuttimena olivat luonto ja toimiva valokuituyhteys.
– Positiivista perusvirettä Suomenniemellä on. Kylät ovat aktiivisia. Aina löytyy naapuriapua, jos sitä tarvitsee. Luonto on ehdottoman hieno.
Suomenniemeläiset hakevat palvelut autolla. Asiointisuunta on sen mukaan, missä asuu. Kuljetuspalveluille ikääntyvällä alueella olisi kuitenkin autottomille tarvetta.
Vetovoimaa halutaan lisätä. Kurtén pitää tonttitarjontaa ja monipaikkaisuutta ykköshankkeena. Kirkonkylän tuntumassa on runsaat kymmenen tonttia. Alle kymppitontilla saa 3 000 neliön omakotitontin. Ongelmana on markkinointi.
– Kaupunki teki vuonna 2022 päätöksen, että pitäjien tonttien markkinointia tehostetaan yhdessä aluejohtokuntien kanssa. Mitään ei tapahtunut. Tontteja ei tullut näkyviin edes tonttiportaaliin. Kaupunki antoi ymmärtää, että Annilanrannan markkinointi meni edelle.
Pitäjillä nousi äläkkä ja tontit ilmaantuivat tonttisivuille. Menekki on kuitenkin ollut nihkeää. Kurtén teki omalla kustannuksellaan tonttimyyntiesitteen, jota on jaettu kädestä käteen.
– Uskon, että kysyntää olisi, jos pidettäisiin ääntä tonteista. Valokuitukin on vetovoimana.
Kaupungin suhtautuminen kehittämiseen saa muutenkin kritiikkiä. Osallistuvan budjetoinnin hankkeet eivät vastaa asukkaiden näkemyksiä.
– Kun täällä on Kuolimo ja Saimaata, olemme esittäneet, että kirkonkylän yksi uimaranta muutettaisiin venesatamaksi, esimerkiksi vierasvenekäyttöön. Kauriansalmen venelaituri on kaukana keskustasta ja kaupasta. Vielä asia ei ole edennyt ja pelkään, ettei etenekään, tuumii Kurtén.
Antti Pakarinen jakaa Suomenniemen aikaan ennen koulun lakkautusta ja sen jälkeen.
– Koulun lopetus oli raskas isku. Hävittiin pitkä ponnistus. Piti vähän kerätä uutta virtaa. Nyt katsotaan, miten jatko muotoutuu.
– Jos pitäjällä alkaa puhe esimerkiksi koulun lakkautusuhasta, syntyy kierre, joka ruokkii itseään. Tilannetta ei saa laskea siihen saakka.
– On vaikea tarjota Suomenniemeä muuttajille, kun tiedetään, ettei ole koulua eikä päiväkotia. Nyt pitää aluejohtokunnan ja yhdistysten ja seurojen yhdessä miettiä tulevaisuuden strategiaa.
Pakarinen sanoo, että uuden luominen pitäjillä ”on aika vähäistä kaupungin puolelta”.
– Kaikki on omissa käsissä. Tietysti on selvää, että rahaa on kaikkialla vähän.
Suomenniemeläiset tuumivat, että kaupunki ei pidä palveluista kiinni, jotta ei synny kustannuksia.
– Sanotaan, että kehitetään yhtä kaupunkia. Ei olla yhtä kaupunkia, vaan on kaupunki, jolla on useita alueita. Ei voi ajatella, että kaupunki tarjoaa palvelut vain lähellä toria.
Vaikka tulevaisuus mietityttää, Minna Kiesilä sanoo, ettei valiteta valittamisen ilosta. Nyt eletään tätä päivää ja katsotaan tulevaisuuteen.
– Ne, jotka täällä asuvat, eivät lähde minnekään. Ei nuoremmalla polvellakaan ole pakonomaista tarvetta paeta. Meidän kotimme on täällä, Suomenniemellä.
Juttusarjassa Mikkelin Kaupunkilehti on käynyt kysymässä Mikkelin vanhojen kuntataajamien kuulumisia.