Haukivuoren taajaman keskustassa on hyvän oloinen tunnelma.
Keskellä arkipäivää autoja suhaa edestakaisin, kaupan ovi käy, joku tulee matkalaukkujen kanssa kysymään että mistä bussi lähtee ja raitin varrella äijäparlamentti vääntää juttua.
Haukivuori on Mikkelin taajamia, entinen peruskunta, joka elelee 72-kantatien varrella kahden kaupunkikeskustan, Mikkelin ja Pieksämäen välimailla.
Sanna Saloviin, Wanhan Osulan yrittäjä, tarjoilee kahvia tiskin takana. Hän on alkuperäisiä haukivuorelaisia, vietti aikansa muualla ja palasi kotipitäjään.
Haukivuoren elämänmeno on aika tuttua tarinaa:
– Talvella tämä on kuin kuolemanlaakso, mutta kesällä ihan jotain muuta. Väkimäärä kolminkertaistuu kesäasukkaiden myötä, ja tapahtumia riittää, sanoo Saloviin.
Haukivuorella on runsaat tuhat asukasta. Ikärakenne on mikä on, väki ikääntyy ja nuoret lähtevät opiskelujen perään. Muutosta on kuitenkin viime vuosina ollut näkyvissä. Paluumuuton sysäys tuli koronapandemian aikoihin.
– Valonpilkahduksia on. Muuttajissa on työikäisiäkin. Tänne on tullut jopa uusia yrittäjiä. Ei ihan jättimitassa, mutta jotain ropisee kuitenkin, sanoo Saloviin.
Haukivuori on ollut perinteinen perustuotannon pitäjä, joka tunnetaan luomutuotannosta. Työpaikkahistoriasta kertoo entinen saha, jonka tiloissa kaikuvat nykyisin kulttuuritapahtumien äänet.
Uudet työpaikat ovat palvelusektorin puolella. Haukivuorelaiset ovat todella tyytyväisiä siihen, että kylällä toimii kaksi ravintola-alan yrittäjää. Ja menestystä on: kylällä kuuluu livemusiikki ja lounasruoka käy kaupaksi.
Peruspalvelut ovat pääpiirtein kunnossa. Terveysasema toimii, on apteekki, yhtenäiskoulu ja uusi päiväkotiyksikkö ja kehuttu kirjasto. Entisessä kunnantalossa on vuokratiloja ja etätyöpiste.
Ajattelen Haukivuoren tulevaisuutta positiivisesti.
Helena Manninen
Suurin murhe on julkinen liikenne. Haukivuori on Savon radan varsikunta, mutta henkilöjunat pysähtyivät asemalla viimeksi vuonna 2014.
– Ei tässä pysähdy enää kuin tavarajuna. Ja kerran vuodessa perinnejuna, kun vietetään Savon radan tapahtumapäivää, sanoo aluejohtokunnan puheenjohtaja Jari Ahokas.
Ahokas tarkkailee asiaa läheltä, sillä tyhjilleen jäänyt asemarakennus päätyi Ahokkaan omistukseen. Hän on vantaalainen kesäasukas ja viettää parisen kuukautta vuodessa Haukivuorella etätöissä. Aluejohtokunnan johdossa alkaa toinen kausi.
Haukivuorelaiset ovat vuosia vaatineet junaliikenteen palauttamista.
– Taistelua ei vielä ole käyty loppuun. Toiveita on, kun raiteiden henkilöliikenteen kilpailu vapautuu. Haukivuori voisi olla yksi kohde Kouvolan ja Pieksämäen välisessä henkilöliikenteessä.
Susanna Lendiera, aluejohtokunnan varajäsen, on uusia haukivuorelaisia.
– Junavuorojen saaminen olisi tärkeää kylän elinvoiman kannalta, sanoo Lendiera.
– Etelä-Suomesta olisi tulijoita, matkailijoita ja luonnonrauhaa ja -kokemuksia etsiviä, jos vain tiedettäisiin, että junalla pääsee suoraan Helsingin keskustasta tänne kylälle.
Raideliikenteen loppuminen ei ole ainoa harmi. Nyt uhkaa myös bussiliikenteen heikennys.
Bussivuorot Mikkelin ja Haukivuoren välillä vähenevät nyt kesän alussa. Haukivuorelaiset myöntävät, että ihan ruuhkia busseissa ei ole ollut, mutta vuorojen väheneminen on isku. Aluejohtokunta on vedonnut kaupunkiin liikenneyhteyksien puolesta.
– Pelko on, että autottomat ovat pian motissa, sanoo Ahokas.
– Bussiyhteyksiä ei saa heikentää yhtään, sanoo Lendiera.
Ulkopaikkakuntalaiselle ja kesäasukkaalle Haukivuori tarjoaa luonnonrauhaa, järviä ja retkeilykohteita. Paavo Hamunen on luontokuvauksen ammattilainen, joka on muuttanut kylälle.
– Jos haluaa rauhallista ja kiireetöntä elämänmenoa palvelujen keskellä, tänne vaan. Luontoympäristö on omalla tavallaan poikkeuksellista. Täällä on esimerkiksi hienoa suoluontoa ja paikkoja lintujen tarkkailuun, tuumailee Hamunen.
Helena Manninen, eläkkeellä oleva opettaja, on monessa mukana ja tuntee haukivuorelaiset. Hän sanoo, että Haukivuorella osataan puhaltaa siihen yhteiseen hiileen.
– Kylä on vireä. Aktiivista yhdistystoimintaa ja yhteisöllisyyttä on paljon. Vakituisia asukkaita vain saisi olla enemmän.
Arkimenoa pitävät yllä yhdistykset Hyvää työtä tekee esimerkiksi Haukivuoren Kisailijat, joka valittiin viime vuonna Etelä-Savon urheiluseuraksi.
Järjestötoiminnassa samat toimijat puuhaavat monella suunnalla. Manninen ja Saloviin tuumivat, että aktiiveja uhkaa uuvahtaminen. Kaupungin suuntaan on toiveita, sillä monet asiat kiertyvät osallistuvan budjetoinnin rahoihin. Kyläläisillä on asiasta vähän hampaankolossa.
Osallistuvalla budjetoinnilla saatiin uimarannalle ulkokuntoilutelineet, mutta ei siihen paikkaan, jota paikalliset esittivät. Kun keskustan raitin varrelle pyydettiin penkkejä, ne tulivat muualle kuin haluttiin, ja seuraavana vuonna kerättiin pois, eikä niitä ole sen koommin näkynyt.
– Hieman olen pettynyt siihen, miten nopeasti asiat muuttuivat, kun aikoinaan kuntaliitos tuli. Ajattelen silti Haukivuoren tulevaisuutta positiivisesti, tuumii Manninen.
– Kaupunki voisi enemmän kertoa kylien kuulumisista. Täytyy kuitenkin itse toimia. Jos ei pidä puoliaan ja ääntä kaupungin suuntaan, ei sitä tee kukaan muukaan.
Juttusarjassa Mikkelin Kaupunkilehti käy kysymässä Mikkelin vanhojen kuntataajamien kuulumisia.