Kyllä teillä on täällä mahtavan hieno koulu. Upeaa katsella tätä menoa ja meininkiä!
– Kun tätä katselee niin ei täällä ole mitään muuta samaa vanhan koulun kanssa kuin käsityöluokkien höyläpenkit, veisteli Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen vierailullaan Saimaanportin yhtenäiskoulussa.
Liikasella oli monta hyvää syytä visiittiinsä. Yksi niistä oli hyvin henkilökohtainen; hänen oma koulupolkunsa alkoi samalla tontilla, Saimaanportin yhtenäiskoulun edeltäjässä Urpolan kansakoulussa syksyllä 1957.
– Olin silloin kuusivuotias. Taimi Sinkko oli luokanopettajani ja Yrjö Parkkola koulun rehtori, Liikanen muisteli vierailullaan.
Liikanen tunnetaan ahkerana lukijana ja intohimoisena musiikin harrastajana. Nuo ominaisuudet näkyivät jo koulupolun alussa, sillä Urpolassa Liikanen sai pian paikan koulun nokkahuiluorkesterissa.
Musiikkiin liittyy toinenkin muisto.
– Syyskuussa 1957 tuli tieto, että Jean Sibelius oli kuollut. Se oli iso asia. Radiostahan uutiset silloin kuultiin, televisioita ei vielä juuri kenelläkään ollut.
Lukemiseen Liikanen sai hyvät eväät kotoa.
– Isäni oli sivutoimenaan Otavan kirja-asiamies. Poika- ja seikkailukirjoja tuli tietysti luettua, mutta yksi sen ajan suosikki oli Mitä-Missä-Milloin -vuosikirja, jota tuli tutkittua ihan rivi riviltä, naurahtaa Liikanen.
Myös urheilu maittoi Pitkäjärvellä asuneelle nuorelle koululaiselle.
– Urpolanlampea tuli hiihtämällä kierrettyä. Kaikkihan silloin hiihtivät, muistelee Liikanen.
Liikasen koulupolku vei jo kahden kansakouluvuoden jälkeen Lähemäelle, jonne perhe muutti vuonna 1959.
– Sieltä sitten Lyseoon. Mikkelissähän on aina ollut loistavat koulut, hän muistutti häntä Saimaanportin Opin portaille kuuntelemaan kokoontuneille koulun ysiluokkalaisille.
Liikanen on lähtöisin vaatimattomista oloista. Se ei estänyt häntä nousemasta merkittävälle poliittiselle uralle, kansanedustajaksi ja ministeriksi sekä myöhemmin EU-komissaariksi ja Suomen Pankin pääjohtajaksi.
Liikasella oli opettavainen esimerkki Saimaanportin 9-luokkalaisille siitä, miten kansainvälistyminen hänen kohdallaan alkoi.
– Perheelläni ei ollut varoja ulkomaanmatkailuun, mutta 16-vuotiaana kilpailin stipendistä, jolla pääsi opintomatkalle New Yorkiin ja onnistuin sen voitta-maan.
– Sillä matkalla näin, että kaikkialla on yhteistä se, että ihmisiä on kunnioitettava, töitä tehtävä ja tavoitteiden eteen ponnisteltava. Se oli tärkeä oppi, Liikanen kiteytti.