Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Vanhojen tansseissa tärkeintä on kuitenkin tanssiminen ja ne muistot, jotka siitä syntyvät

Mikkelin lukion kakkosluokkalaisten vanhojen tansseista on talven aikana väännetty sekä palaveripöydissä että mediassa ihan kunnolla.

Lukiolaiset olisivat halunneet tanssia perinteisessä paikassa eli jäähallissa, mutta se ei tällä kertaa ole käymässä päinsä, koska jäähalli on niin tiiviissä käytössä harjoitusjäähallin remontin ja kiinniolon vuoksi.

Kun luin asiaa käsitteleviä kirjoituksia Länsi-Savosta, palautuivat mieleen oman lapseni vanhojen tanssit, joista on aikaa jo toistakymmentä vuotta.

Ne tanssit tanssittiin Rantakeitaassa, muistaakseni jopa useammassa vuorossa. Silloin kun ei lukiolla ollut minkäänlaista omaa tanssipaikkaa eikä Saimaa Stadiumia ollut vielä olemassakaan.

Vähän ahdasta siellä katsomossa oli, mutta hyvin mahduttiin. Ja kaikki hankaluudet unohtuivat siinä vaiheessa, kun tanssi alkoi.

Viimeistään silloin, kun valssi Kultainen nuoruus soi, ei varmasti kenellekään tullut mieleen että miksi tämä paikka. Kun se kappale niin sanotusti tuli eläväksi siinä silmiemme edessä. Siinä se kultainen nuoruus pyörähteli. Vieläkin herkistää kun sitä muistelee.

En tiedä, kuka tässä vanhojentanssiasiassa on oikeassa ja kuka väärässä. Enkä sitä, onko tarinassa niin sanottua konnaa.

Mutta tiedän aika varmasti, että tulevaisuudessa näistä vanhojen tansseista ei muistella sitä, missä tanssittiin. Vaan sitä, miten tanssittiin ja millainen oli tunnelma.

Nykyinen vanhojentanssiperinne on upea, juhlallinen tapahtuma, etenkin kun sitä vertaa oman lukioaikani vanhojen päivään, jolloin Mikkelissä ei tanssittu kuin ehkä jossakin illan jatkoilla. Eikä siitä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.

Olen aivan varma, että Mikkelin kakkosluokkalaisten vanhojentansseista tulee mahtava, lämminhenkinen ja mieleenpainuva tapahtuma. Oikein kunnon juhla keskellä talvea ja arkea.

Siksi toivon, että kaikki asianosaiset pystyvät nauttimaan siitä sellaisena kuin se on ja niissä puitteissa kuin se läpi viedään.

Sillä puitteet eivät ole tärkeitä. Tanssiminen on. Ja ne elämykset ja muistot, jotka siitä syntyvät.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.