Dinosaurock on käsite Mikkelissä. Vuosina 1987-90 järjestetyt festivaalit muistetaan ja tapahtuma kokee ensi vuoden elokuussa renessanssin, kun Visulahdessa järjestetään kaksipäiväinen rock-festivaali, kunniakkaalla Dinosaurock-nimellä.
Dinosaurockin synty 1980-luvulla osoitti, mitä saadaan aikaan, kun aktiiviset musiikin ystävät päättävät tehdä, kun kukaan muu ei tee.
Dinosaurockin keksi ja toteutti Mikkelin elävän musiikin yhdistys Melmu. Melmun perustajajäsen Timo Toiviainen oli myös Dinosaurockin perustaja ja sielu.
Se lähti siitä, kun me oltiin tehty kuusi vuotta niitä Tuuliajolla-juttuja Mikkelissä. Meillä oli Melmussa tosi hyvä porukka, joka kiersi pitkin Suomea eri festivaaleilla töissä, muistelee Toiviainen.
– Me erikoistuttiin lava- ja backstage-alueiden turvallisuuteen. Käytiin Saapasjalkarockissa, Alavudella ja muilla juhannusjuhlilla jafestareilla. Opittiin mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä.
– Niillä keikoilla oli isojakin nimiä, kuten Twisted Sister, Venom ja Blackfoot. Saapasjalkarockissa 1986 oli Metallicakin!
Toiviaisen mainitsemat Tuuliajolla-jutut olivat vuosien 1988-86 historiallinen rock-perinne Suomessa. Maan ykkösbändit kiersivät Saimaata laivalla ja soittivat satamakaupungeissa.
Mikkelissä keikat soitettiin Urheilupuistossa, Naisvuorella ja satamassa. Mukana olivat muiden muassa Eppu Normaali, Hassisen Kone, Juice Leskinen, Popeda, Sleepy Sleepers, Yö, Sielun Veljet ja J. Karjalainen.
– Viimeinen Tuuliajolla järjestettiin kesällä 1986 enää Mikkelissä. Satamassa oli paikalla 3 500 ihmistä, joten se oli jo pikku festari. Ja kun tiedettiin, että Tuuliajolla oli tässä, syntyi ajatus omasta festivaalista. Jossakin Päämajassa istuessa sitä varmaan ideoitiin, kertaa Toiviainen.
Melmulaiset saivat muutkin innostumaan.
– Mikkelin Matkailun silloinen toimitusjohtaja Heikki Kähärä lähti heti mukaan. Visulahti löytyi samalla paikaksi. Osuuspankista saatiin lainaa ja Mikkelin kaupunkikin kiinnostui asiasta.
– Viimeinen Tuuliajolla tuotti sen verran, että Melmun kassassakin oli vähän rahaa. Lainavetoisesti Dinosaurockia silti lähdettiin tekemään.
– Lippujen ennakkomyynnin varassa hommaa lähdettiin tekemään. Käteisen rahan ja pankkisiirtolappujen kanssa pelattiin. Niitä kertyikin kauheat nivaskat, naureskelee Toiviainen.
Osuuspankissa opittiinkin tuntemaan Melmun väki nopeasti. Ennakkolippujen myyntiä kun ei pystynyt tuohon aikaan seuraamaan muuten kuin käymässä pankissa kyselemässä, että miten on tullut rahaa sisään.
Dinosaurockia lähdettiin tekemään samalla periaatteella kuin Tuuliajolla-konsertteja.
– Ajatus oli se, että sekä yleisöllä että esiintyjillä pitää olla hauskaa. Festarista lähdettiin tekemään kotimaisen rockin kavalkadia, mutta mukaan saatiin myös jamaikalainen reggaen suurnimi Burning Spear.
Mikko oli ehdottomasti sitä mieltä, että festivaalin nimessä pitää olla se rock-sana.
Timo Toiviainen
– Burning Spear kiinnitettiin niin myöhään, ettei hänen nimeään ehditty painaa julisteisiin. Tehtiin sitten tarrroja, joita lätkittiin julisteisiin. Ja hyvin hän sitten vetikin reggae-jengiä Visulahteen.
Hyvin tuli muutakin jengiä, sillä ensimmäisessä Dinosaurockissa oli kuutisen tuhatta ihmistä. Mikkelin festivaali löi itsensä kerralla läpi, kun monelta muulta siihen meni monta vuotta.
– Media oli meille hyvin suopea. Siihen aikaanhan media tarkoitti pelkästään lehtiä. Mutta hyvin saatiin jutut ja puffit läpi, Toiviainen kertaa.
Dinosaurockissa oli paljon sellaista, mitä muualla ei ollut. Ruoan lisäksi festivaalilla oli myös olutteltta, joka tuohon aikaan oli todellinen harvinaisuus.
Tunnelmaa lisäsi myös Sielun Veljien valomiehenä tunnetun mikkeliläislähtöisen Vinski Viholaisen valaistus, joka ulottui koko festivaalialueelle.
Melmulaisten onnistumisen vuosi huipentui talvella, kun yhdistys palkittiin Rock-Finlandialla Dinosaurockista.
Vuoden 1988 Dinosaurock on jäänyt monen mieleen parhaana. Väkeä tuli paikalle noin 10 000.
– Silloin oli kaksi ulkomaista huippua, reggaebändi Culture ja amerikkalainen rokkibändi The Rainmakers. Ja kaikki Suomen parhaat bändit, Toiviainen sanoo.
Tunnelmaa tosin heikensi se, kun poliisista annettiin paikalliselle medialle harkitsematon ja perätön lausunto Dinosaurockissa oletettavasti tapahtuneesta raiskauksesta.
– Se selvitettiin heti ja se osoittautui paikkansa pitämättömäksi. Mutta se sattui harmillisesti, kun meillä oli silloin sunnuntaina perhepäivä, jossa oli ohjelmaa lapsillekin. Ja se juttu oli tietenkin sunnuntaiaamun lehdessä, harmittelee Toiviainen.
Seuraavana vuonna edettiin suotuisissa merkeissä. Kolmannessa Dinosaurockissa esiintyivät muun muassa jamaikalainen Pablo Moses ja brittiläinen New Model Army.
Festivaali muistetaan myös viihdyttäjäveteraaneista; Veikko Tuomi hurmasi sunnuntain yleisön kun taas Popedan kanssa esiintynyt Irwin Goodman oli huonossa hapessa ja käytti lava-aikansa pääosin sekavien höpisemiseen.
Vuosi 1990 koitui Dinosaurockin kohtaloksi. Huviluvan viivästyminen söi ennakkolippujen myyntiä niin paljon, että edellisvuosien kasvuodotuksin rakennettu tapahtuma keikahti alamäkeen.
– Siinä oli kaikenlaisia ongelmia viranomaisten kanssa. Sen aikainen maaherra ei suhtautunut meihin suopeasti ja samaa henkeä oli poliisissakin. Sieltä puolelta yritettiin kaikin tavoin sabotoida festivaalia.
– Tuli muun muassa sellainen vaatimus, että festivaalialue tulee aidata. Sitä ei kolmella edellisellä kerralla vaadittu. No, aita tehtiin. Sitten käytiin järjestysmiesten listaa suurennuslasilla läpi; kuka kelpaa ja kuka ei
– Se meni siihen, että Juice Leskinen soitti silloiselle sisäministerille Jarmo Rantaselle ja kertoi tilanteen. Rantanen otti yhteyttä lääninhallitukseen ja sitten se huvilupa saatiin, kertaa Toiviainen.
Dinosaurock houkutteli silti paikalle noin 6 000 ihmistä, kun esiintyjälistasta löytyivät muun muassa yhdysvaltalainen Fabulous Thunderbirds sekä reggae-edustajana jamaikalainen Mutabaruka.
Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
– Festivaali tuotti rajusti tappiota. Melmulla oli pankkilainoja, jotka lankesivat maksettaviksi. Yhdessä vaiheessa näytti jo siltä, että Melmun hallituksen jäsenet joutuvat niistä vastaamaan henkilökohtaisella omaisuudellaan, mutta onneksi kaupunki sitten takasi ne lainat.
– Minullakin oli omaa lainaa. Meni 16 vuotta ennen kuin sain ne ulosoton kautta maksettua pois. Ne olivat raskaita vuosia, muistelee Toiviainen.
Melmu ajautui lopulta konkurssiin, joka raukesi varojen puutteeseen. Yhdistyksen toiminta loppui siihen.
Vielä kerran kuitenkin yritettiin. Vuonna 1991 järjestettiin Virtasalmen Motoparkissa Dino Festival -niminen tapahtuma.
– Siinä oli järjestäjänä ihan toinen taho, jossa olin kyllä mukana. Motoparkiin jouduttiin, kun Visulahteen oli majoitettu pakolaisia ja kaikki mökit olivat varattuja.
– Motoparkin yrittäjä rahoitti tapahtumaa ja sinne saatiin Uriah Heep pääesiintyjäksi. Mutta sitten kävi niin, että satoi sen viikon ja satoi koko viikonlopun. Eihän sinne tullut ketään.
– Se oli hyvä yritys pelastaa vielä jotain, mutta perseelleen meni, sanoo Toiviainen.
Dinosaurock jäi kuitenkin mieleen. Ja toimi myös innostajana nuoremmille.
Timo Toiviainen saikin 2000-luvulla mieluisan yhteydenoton, kun Jukka Holmstedt ja Mikko Jokipii kysyivät lupaa järjestää Visulahdessa Jurassic Rock-nimisen festivaalin. Nimenomaan sillä idealla, että festivaalista tulee Dinosaurockin perinteen jatkaja.
– Sehän tuntui tosi mukavalta. Että löytyi vielä tekijöitä, joilla on intoa tehdä, kun oli sellainen fiilis, että jotain pitäisi tehdä, mutta itsellä ei enää ollut siihen mahdollisuutta, Toiviainen sanoo.
Ja nyt sitten comebackin tekevä Dinosaurock jatkaa Jurassic Rockin työtä.
– Mikko Jokipii kertoi kesällä, että nyt olisi tällainen viritys. Minä koetin ehdottaa, että voisiko nimi olla vaikka Dino Festival.
– Mutta Mikko oli ehdottomasti sitä mieltä, että festivaalin nimessä pitää olla se rock-sana. Plus vielä se, että paikan pitää olla Visulahti, Toiviainen sanoo.
Ympyrä on sulkeutunut. Ensi kesänä rokataan taas.