Mikkelin torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja, kaikille mikkeliläisille tuttu Kaija Ahonen palkittiin itsenäisyyspäivänä tämän vuoden Pro Mikkeli -mitalilla.
Tunnustus luovutettiin Mikkelin kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa Mikaelissa ja palkitsemisperusteet kuuluvat seuraavasti:
Kaija Ahonen on tehnyt Mikkeliä tunnetuksi positiivisena ja ahkerana torikauppiaana. Hänen työnsä Mikkelin torin eteen on ollut vuosikymmenten ajan innostavaa ja esimerkillistä.
Ahonen on ollut korvaamaton apu ja tuki muille tori- ja markkinakauppiaille. Hän on myös toiminut menestyksekkäästi torikauppiasyhdistyksen puheenjohtajana ja torikaupanvalvojana.
Kaija Ahonen on Mikkelille tärkeä henkilö. Sen voi päätellä jo siitäkin, että Pro Mikkeli -mitali voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt kaupunkia tunnetuksi.
Mutta mitä Mikkeli merkitsee Kaija Ahoselle? Näin hän muotoili asian Mikaelissa pitämässään puheessa:
– Mikkeli on antanut minulle paljon; mahdollisuuksia, kannustusta ja ympäristön, jossa on ollut hyvä elää, työskennellä ja yrittää. Kaupunki on ollut elävä yhteisö ja turvallinen koti, josta olen ammentanut voimaa ja inspiraatiota omaan työhöni.
– Olen syvästi kiitollinen kaikille teille, jotka olette tukeneet ja rohkaisseet minua tämän matkan varrella, sanoi Ahonen.
Juvalla syntyneestä Ahosesta tuli mikkeliläinen pian 50 vuotta sitten.
– 5. kesäkuuta vuonna 1975 muutin Mikkeliin ja aloitin kauppakoulun samassa talossa jossa nyt toimii Mikkelin lukio, hän kertaa.
Siitä alkoi rakentua elämänura, joka vei Ahosen ensin Mikkelin kaupungin palvelukseen yli 20 vuodeksi.
– Vuonna 1978 pääsin vesilaitokselle töihin, ensin kesäpestiin ja myöhemmin vakituiseen virkaan. Kaupungilla olin töissä vuoteen 1996 saakka, erilaisissa toimistotöissä teknisessä toimessa, Ahonen muistelee.
Ahosen mielestä Kirkkopuisto on Mikkelille kirkas helmi.
Nuo vuodet opettivat Ahoselle paljon sellaisia asioita, joiden ansiosta hän pääsi vastaanottamaan Pro Mikkeli -mitalin.
– Silloin opin sen, että yhteiskunta on yhtä kuin me kaikki. Minä itse -asenteella ei pärjää kukaan, vaan on tehtävä töitä yhdessä että saadaan jotain aikaan.
– Silloin kirkastui myös ajatus siitä, että asiakasta pitää palvella. Jos ei itse jotain tiennyt, ohjasi ihmiset eteenpäin, sinne missä osattiin auttaa. ”En tiedä” ei riittänyt vastaukseksi, Ahonen kiteyttää.
Yrittäjän ura alkoi 1990-luvun lopussa.
– Kaupunki vähensi väkeä ja minä menin uimahalliin, pitämään kahvilaa ja myymään pääsylippuja yrittäjänä.
– Sitä kesti siihen saakka, kun torikauppiasmieheni Jukka kysyi vuonna 2003, tulisinko hänen kanssaan torille töihin. Olin kuulemma jo sopivan ikäinen torikauppiaaksi, Ahonen nauraa.
Torikauppiaan ura jatkuu edelleen, samoin myöhemmin kuvaan tulleet pestit torikauppiasyhdistyksen puheenjohtajana ja torikaupan valvojana.
Hänen siis voi sanoa tuntevan oman alansa kaikilta kanteilta. Ja hänen voi myös sanoa olevan Mikkelin torin sielu.
– Minä tykkään ihmisistä, auttamisesta ja palvelemisesta. Mies sanoo joskus että ethän sinä ehdi mitään myydä kun vain puhut ihmisten kanssa. Mutta kyllä siinä höpötellessä aina jotain kaupaksikin menee, hän hymyilee.
Mikkelin tori on paljon kehuttu ja palkittukin. Yksi merkittävä syy siihen on sen tunnelma.
– Torilla me olemme kaikki keskenämme tuttuja. Kaikkia tervehditään ja vaihdetaan muutama sana, kaikki ovat torilla tasa-arvoisia, Ahonen korostaa.
Torin ohella Kirkkopuisto on Ahoselle tärkeä paikka. Siitä muistuttaa myös hänen kotinsa seinällä oleva, rakas taulu, jonka on maalannut Valeri Ustinov.
– Kun pääsin vesilaitokselle töihin, sen osoite oli Savilahdenkadulla. Niinpä minun lapseni ovat aina touhunneet joko Kirkkopuistossa tai toripöytien alla leikkimässä, hän summaa.
Ahosen mielestä Kirkkopuisto on Mikkelille kirkas helmi.
– Siellä on vettä ja puita, juuri sitä luonnonläheisyyttä, josta Mikkeli tunnetaan. Siellä on laululava, leikkipaikka ja se on hieno paikka erilaisille tapahtumille, hän kehuu.
Yksi asia Kirkkopuiston suhteen voisi kyllä olla paremminkin.
– Nyt se on jäänyt vähän sivuun, taka-alalle. Ja kun niin käy, alkaa ilmetä kaikkia lieveilmiöitäkin, hän sanoo.
Kaija Ahosen työ on ihmisten kanssa olemista, siis hyvin sosiaalista toimintaa. Sen vastapainoksi tarvitaan rauhallista kotielämää.
– Tämän huushollin ulkopuolella puhutaan ja tehdään niin paljon, että silloin kun ollaan kotona, silloin on hyvin hiljaista. Tämä on rauhoitettu paikka. Ollaan lähinnä kahdestaan, Mennään aikaisin nukkumaan ja herätään aikaisin, Ahonen sanoo.
Tärkeä asia ovat myös vierailut lasten ja lastenlasten luona. Muilla paikkakunnilla tehdään ihan muita asioita, kuten autetaan koulujutuissa, harrastetaan ja vietetään muuten vain aikaa yhdessä.
– Luen paljon ja teatterissa on myös ihanaa käydä. Ja uimahallissa käyn vesijuoksemassa ainakin neljä kertaa viikossa, Ahonen kertoo.
Kaija Ahonen palaa moneen otteeseen siihen, miten paljon hän on Mikkeliltä saanut.
– Täällä on todella hyvä elää. Täällä minua on kannateltu kaikissa asioissa, hän sanoo.
Se on hyvin sanottu. Ja niin on tämäkin siteeraus Kaija Ahosen puheesta kaupungin itsenäisyysjuhlassa:
– Tämä mitali on muistutus yhteisestä päämäärästämme: rakentaa kaupunkia, jossa jokainen voi tuntea itsensä osaksi yhteisöä ja jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä.