Aika monta keskustelua olen tässä vuosien varrella käynyt siitä aiheesta, että miksi meillä täällä Mikkelissä ei enää pidetä rock-festivaaleja. Tänä loppukesänähän tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun Kenkäverossa rokattiin viimeinen Jurassic Rock.
On totta, että se viimeinen Jurassic Rock oli aika kulahtanut. Välimallin festivaalista jäi sellainen tunnelma, että jotain pitäisi totisesti tapahtua tälle tapahtumalle.
Mutta kyllä se silti pahalta tuntui, kun iso kotimainen mediajätti ilmoitti, että Jurassic jätetään lopullisesti fossiloitumaan.
Siitä lähtien on aina ajoittain noussut baari- ja muissa puheissa esille se, että kunpa joku taas joskus.
Ja nyt se hetki on sitten koittanut. Kolmen rohkean ihmisen perustama Dinosaurock Oy jatkaa Jurassic Rockin työtä ja palauttaa meiningin ihan sinne alkulähteille nimeämällä rokkijuhlansa Dinosaurockiksi.
Näin kummankin festivaalin nousua seuranneena sivustakatsojana minusta tuntuu älyttömän hyvältä.
Hyvältä tuntuu siksi, että Dinosaurockin uusilta järjestäjiltä löytyy vilpitöntä uskoa, toivoa ja rakkautta tapahtumaansa.
Se ei ole vähäinen asia tässä maailmassa, jossa välillä tuntuu, että ymmärtämättömät tai muuten vain välinpitämättömät päättäjän torspot haluavat kutistaa ja lytistää kaiken kulttuuriin viittaavankin, koska eivät itse sen merkitystä tajua.
Ja löytyy uudelta Dinosaurock-väeltä myös järkeä ja kylmää harkintaa tunteen sivuun. Dinosaurockia aletaan jälleenrakentaa maltillisesti ja ilman haikailuja kaikkea kaikille -tyyppisestä megatapahtumasta. Eiköhän niitä löydy riittävästi toisaalta.
Joten ostetaan liput ja mennään paikalle. Se on ainoa keino varmistaa tulevaisuus. Näissä festivaalihommissa kun on kyseessä muutakin kuin se festari.
On kyse siitä, että Mikkeli tarvitsee tapahtumia, jotka houkuttelevat tänne ihmisiä viihtymään, majoittumaan, käyttämään rahaa ja kehumaan Mikkelin meininkejä muillekin.
Pyöräteiden ja liikenneympyröiden merkitystä mitenkään vähättelemättä, eivät matkailijat tule Mikkeliin niitä ihastelemaan. He tulevat tänne saamaan elämyksiä tapahtumista, museoista, teatterista, kulttuurista noin yleensäkin.
Tämä pitäisi muistaa juuri nyt, kun kulttuurielämä on ennennäkemättömän ajojahdin kohteena.
Onneksi meidän kulttuurin ja tapahtumien tekijämme osoittavat nyt avarampaa näkemystä ja rohkeutta kuin päättäjämme.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.