En ole kovin innokas markkinoiden kiertelijä, siis muiden kuin Mikkelin markkinoiden.
Mutta uskallan veikata, että aika monen kaupungin torilla saataisiin ihan kohtuuhyvät markkinat aikaan, jos niille saapuisi kahdeksantoista kauppiasta myymään tuotteitaan.
Mikkelissä on vähän toinen meininki. Jokunen viikko sitten pidetyiltä Mikkomarkkinoilta jouduttiin käännyttämään nuo kahdeksantoista torikauppiasta pois, kun myyntipaikkoja ei enää ollut jakaa, vaikka niitä oli levitetty myös Hallituskadulle. Paikalla olleita kauppiaita en jaksanut laskea, mutta paljon heitä oli.
Täsmennettäköön, että nämä kahdeksantoista torikauppiasta eivät olleet varanneet myyntipaikkaa etukäteen. He luottivat siihen, että kyllähän sinne torille mahtuu ja tulivat kokeilemaan onneaan.
Tilanne on tietysti harmillinen kauppiaiden kannalta, varsinkin jos tulivat kauempaa. Mutta ehkäpä he älyävät varata paikan Maalismarkkinoille...
Tori elää, kun siellä tehdään asioita.
Mikkomarkkinat oli onnistunut tapahtuma, joka elävöitti kahdeksi arkipäiväksi Mikkelin keskustaa kummasti. Viipurinrinkeleitäkin kuulemma myyjät paistoivat yötä myöten ja uunipellit hehkuen, mutta silti ne loppuivat kesken.
Se kertoo siitä, että torin ja markkinoiden perinteet elävät ja voivat hyvin. Muuttuvassa maailmassa on tilaa myös perinteisille asioille, kuten vaikkapa juuri viipurinrinkeleille. Jos ei muuta, niin sen perässä ähräydytään torille.
Tällaisesta markkinatraditiosta on Mikkelissä pidettävä kynsin hampain kiinni. Etenkin kun ne isot markkinat sijoittuvat aikoihin, jolloin tori joko vasta starttailee kesäkauteen tai hiljenee syksyn edetessä.
Torilla alkaa nyt talvikausi, jota onneksi vielä piristävät torikauppiaat, kahvilat ja ravintolat. On ollut hienoa käveleksiä viime vuosina torilla ja havaita, ettei siellä oikeastaan milloinkaan enää vallitse takavuosien ihan totaalinen tyhjyys.
Pian aletaan kulkea myös joulusesonkia kohti. On tulossa monen eri toimijan yhteistyössä kokoon ajama, kaksipäiväinen joulukauden avaus, jossa ovat mukana myös keskustan kauppakeskukset ja kivijalkaliikkeet.
Ja eiköhän sieltä taas tule kerrassaan mahtava joulutorikin meidän mikkeliläisten iloksi. Viime vuonna homma saatiin oikein hyvin jiiriin vuosikausien kokeilujen jälkeen.
Tori elää, kun siellä tehdään asioita. Mutta oikein kunnolla se elää vasta, kun ihmiset sen torin täyttävät.
Mennään siis torille. Mikkelissä kun sen löytääkin niin helposti keskeltä kaupunkia. Ei tarvitse etsiä jostakin syrjäkortteleista, niin kuin monessa muussa kaupungissa.
Ei se ihme ole, että torimme taas palkittiin.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.