Monesti käy niin, että suvun vaiheet alkavat kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun niistä on liian myöhäistä kysyä kasvotusten. Joissakin tapauksissa suvun menneisyys jää osittain pimentoon.
Mikkeliläinen Veikko Sulkusalmi, 78, halusi varmistaa, ettei hänen elämäntarinansa painu unohduksiin vaan jää elämään osana suvun historiaa.
Viime vuoden keväällä Sulkusalmi tarttui toimeen ja alkoi kirjoittaa muistojaan ylös. Paperille tallentui niin elämän iloja kuin surujakin, aina lapsuudesta aikuisuuteen ja siitä vanhuuteen.
Lopulta tarinaa syntyi kokonaisen kirjan verran, tarkalleen ottaen 128 sivua. Sellaista elämä on -niminen omakustannekirja putkahti ulos painokoneista tämän vuoden keväällä.
En halunnut jättää mustaa aukkoa menneisyyteen.
Veikko Sulkusalmi
– Kirjoitin kirjaa 14 kuukautta. Kun valkoisen paperin kammosta päästiin, tekstiä alkoi syntyä helpommin. Minusta tuntui, että oli sopiva aika kirjoittaa. En halunnut jättää mustaa aukkoa menneisyyteen, sanoo Sulkusalmi, joka oli aiemmin kirjoittanut muistoistaan vain pöytälaatikkoon.
Heti kirjanteon alkuvaiheessa Sulkusalmi liittyi jäseneksi Mikkelin Kirjoittajiin. Sitä kautta hän sai esimerkiksi lisää tietoa omakustannekirjan julkaisemiseen liittyvistä asioista.
– Ja toisaalta myös hyvää ja rohkaisevaa palautetta tekstistäni muilta jäseniltä. On mukava kuulua porukkaan, jossa kaikilla on sama harrastus.
Takakansi kertoo kirjan olevan sotien jälkeen syntyneet pojan elämänmittainen kasvutarina. Tarina alkaa Jämsästä ja jatkuu Kuusankosken kautta Mikkeliin. Kirjaan on sisällytetty viestejä nuoremmille sukupolville elämän eväiksi.
Laajalle lukijakunnalle Sulkusalmen muistelmia ei ole tarkoitettu. Kirja sisältää jonkin verran myös henkilökohtaisia asioita, joita kirjailija ei halua jakaa sukunsa ulkopuolelle. Hän kirjoitti kirjan ennen kaikkea lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
– Kun lapsenlapseni siinä 50 vuoden iässä kiinnostuvat sukunsa perimästä, minä en ole silloin heille siitä kertomassa.
Sulkusalmi toivoo, että yhä useampi tarttuisi kynään ja kirjaisi asioita ylös. Hän haluaa kannustaa ja rohkaista muitakin kirjoittamaan oma elämäntarinansa.
– Jos sinulla on kynäilijän lahjoja, niin kirjoita. Se kannattaa ehdottomasti. Ikä ei ole mikään este kirjoittamiselle. Vielä tässäkin iässä voi tehdä kirjan, hän kannustaa.