Länsi-Savo kertoi jokin aika sitten, että sataman alueelle viritellään monitoimitaloa, joka voisi pitää sisällään esimerkiksi kulttuuritoimintoja ja muita yhteisiä tiloja.
Tämä ”Mikkeli-talon” nimellä kulkeva suunnitelma sai lehden verkkokommentoinnissa vastaanoton, joka kertoo surullista tarinaa mikkeliläisestä asennemaailmasta.
Kommentointi kertoo myös sisälukutaidon puutteesta; kun jutussa visioitiin ja hahmoteltiin, nettikommentoijat tulkitsivat asian valmiiksi rakennushankkeeksi.
Ei taida niin paksua rautalankaa löytyä, josta vääntämällä asiat näille ikuisen negatiivisuuden kuplassaan kieriskeleville pilkkakirveille selviäisivät.
Minun mielestäni Mikkelissä pitää ehdottomasti miettiä, miten tästä kaupungista saataisiin hineempi paikka. Ja siihen miettimiseen kyllä kuuluu myös se, että kaupungintalolla pohditaan sitä, mitä kaupungin kovasti vajaakäyttöiselle satama-alueelle tehtäisiin.
Ja nyt pitää muistaa se, että moni näistä kehittelyistä toteutuu -jos on toteutuakseen- sitten kun niitä palveluja käyttävät jo ihan uudet mikkeliläiset.
Eivät ne tuosta vain maasta polkaisemalla nouse eikä niihin Ese-miljoonia käytetä. Sen verran voisi paatuneinkin änkyrä viitsiä ottaa asioista selvää ettei sellaista väittäisi.
Asian toinen puoli on se, että jos ja kun Mikkeliä rakennetaan ja kehitetään, on pidettävä huoli myös siitä, että täällä on porukkaa sitä kaikkea uutta käyttämään. Mikään ei kehity sillä, että täällä vain siirretään toimintoja toiseen paikkaan.
Avainasemassa on uusien yritysten saaminen Mikkeliin. Ne tuovat tänne veronmaksajia, yritysveroja ja muuta yhteistä hyvää. Sitä paljon puhuttua elinvoimaa. Sitten Mikkeli kasvaa.
Satamalahden alueen kehittämisessä ja kasvussa on oleellinen palikka se, millaista toimintaa Veturitallien alueelle syntyy. Nordiconin kauppapuistoajatus on hyvä, mutta kaavoitusprosessi tuntuu venyvän huimasti siitä, mitä odotettiin.
Toinen tärkeä kohta on Kenkäveronniemen vanhan putsarin alue. Siinä on tuhannen taalan paikka kehittää sellainen matkailutäky, että sitä tullaan kaukaakin katsomaan. Se olisi sellainen veturi, että sitten alkaisivat kauppapuisto ja Mikkeli-talokin näyttäytyä ihan uudessa valossa.
Ihan tällaisistakin näkökulmista toistan, että hyvä että Mikkelissä jotkut miettivät ihan töikseen tulevaa. Siihen sisältyy korkealentoinenkin visiointi ja hyvä niin.
Koska ilman funtsimista ei synny mitään uutta.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.