Moni ikäihminen kaipaa arkeensa kulttuuria, mutta joskus sen äärelle voi olla hankalaa päästä.
Mikkelin teatterista tuttu näyttelijä Risto Kopperi vie kulttuuria ikäihmisten luo. Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin hän kiertää esiintymässä vanhusten palveluyksiköissä ja silloin tällöin myös yksittäisen seniorikansalaisen kotona.
– Monelle teatteriin tai konserttiin lähteminen on vaikeaa tai mahdotonta. Voi olla liikuntarajoitteita tai esimerkiksi puutetta sopivasta saattajasta. Perusajatus tässä on, että kulttuuria täytyy saada sinne, missä ikäihmiset jo valmiiksi ovat, näyttelijä sanoo.
Kopperi on tehnyt keikkoja ikäihmisille nyt parin kuukauden ajan. Hän on vieraillut muun muassa Annakodin, Pietarinpirtin, Graanin, Anttolan ja Haukivuoren palvelutaloissa.
Tähän saakka Kopperi on esiintynyt yksin, mutta jatkossa hän keikkailee myös yhdessä musiikkipedagogi Teemu Laasasen kanssa.
– Tällä hetkellä olemassa on kaksi erilaista ohjelmarunkoa. Yhteiskeikoilla esitämme Tapio Rautavaaran lauluja, yksin taas esitän pätkiä Kuplettimestari-näytelmästä.
Parhaillaan Mikkelin teatterissa uudelleen esityksessä oleva, vuonna 2020 koronan jalkoihin jäänyt Kuplettimestari on noin kaksituntinen yhden miehen monologinäytelmä, jossa Kopperilla on lähes 30 roolihahmoa. Näytelmässä Kopperi kupletoi kupletööri J. Alfred Tannerin tarinaa. Siinä paketissa riittää aineksia myös senioriesitysten tarpeisiin.
Ohjelma ei ole kuitenkaan kiveen hakattu, vaikka perusohjelmarunko onkin olemassa.
– Kun olen tehnyt esittävää taidetta 40 vuoden ajan, niin päähän on kertynyt kaikenlaista materiaalia. Välillä voin myös improvisoida. Ja yleisöltä saattaa tulla joskus toiveitakin.
Kun näkee, miten asiakkaan silmien takana alkaa tapahtua jotakin valoisaa, se on paras palkka.
Senioriesityksissä katsojien lukumäärä ei ole ihan sitä, mihin Kopperi on teatterilavoilla tottunut.
– Näillä vierailuilla yleisöä on ollut yhdestä hengestä kolmeenkymmeneen henkeen, Kopperi naurahtaa ja lisää, että seniorikeikoilla katsojan ja esiintyjän välinen vuorovaikutussuhde onkin hyvin erityinen.
– Niissä esityksissä ihan oikeasti näen yleisön. Jos olen lavalla joskus miettinyt, että kenelle tätä oikein tekee, niin nyt ei tarvitse miettiä. Yleisö kun on ihan siinä parin metrin päässä.
Kopperilla on jo aiempaa kokemusta vastaavanlaisista vierailuista. Kymmenisen vuotta sitten hän oli mukana hankkeessa, jossa tarjottiin kulttuurisäpinää eteläsavolaisille senioreille.
– Konsepti oli kutakuinkin samanlainen. Sen hankkeen myötä vierailin noin 50 kohteessa. Silloin näin konkreettisesti sen merkityksen, joka tällä työllä voi olla, hän sanoo ja jatkaa:
– Kun menet esimerkiksi sellaisen ikäihmisen luo, joka on ollut yksin ties kuinka pitkään ja näet hänen piristyvän, ei sitä tunnetta voi sanoin selittää.
Jos jokin asia jäi projektin tiimoilta harmittamaan, niin ainoastaan se, että hankkeet tuppaavat loppumaan liian aikaisin.
– Minulle jäi vahvasti sellainen tunne, että homma jäi kesken.
– Olin tässä hiljattain melkein vuoden työlomalla teatterista ja sinä aikana minulle heräsi ajatus, että nyt minulla olisi aikaa toteuttaa jotain vastaavaa uudestaan. Hain apurahaa ja sain. Tämä projekti on ikään kuin jatkohanke sille ensimmäiselle.
Kopperi arvioi tekevänsä seniorikeikkoja pitkälle kevääseen.
– Lokakuussa pidetään taukoa Mikkelin teatterin kiireiden takia, mutta heti marraskuussa pyritään jatkamaan.
Kopperin buukkauksen kohteisiin hoitaa monitoimijakeskus Omatori.
– Minuun ei siis voi olla itse yhteydessä ja pyytää esiintymään, vaan kaikki hoituu Omatorin kautta. Siellä tiedetään parhaiten, että missä minua eniten tarvitaan ja milloin.
Siinä missä esitykset ovat ilahduttavia katsojilleen, ne ovat sitä myös näyttelijälle itselleen. Kohtaamiset ikäihmisten kanssa ovat olleet Kopperille tärkeitä ja merkityksellisiä.
– Kun näkee, miten asiakkaan silmien takana alkaa tapahtua jotakin valoisaa, se on paras palkka.
Yksi esitys kestää kutakuinkin 45 minuuttia. Tosin pituus voi vaihdella suuntaan tai toiseen.
– Yleensä lipsahdetaan vähän yliajalle. Ei se ole niin tarkkaa. Jos taas näen, että yleisöä alkaa kyllästyttää, niin sitten lopetellaan aiemmin. Vielä niin ei ole käynyt, Kopperi naurahtaa.