Kun Assi Paunosen Väinö-poika meni seitsemän vuoden iässä Mikkelin Palloilijoiden jalkapallokouluun, alkoi myös Assi Paunosen ura jalkapallovanhempana. Näin se monesti menee.
– Väinö halusi jatkaa joukkuetoimintaan ja se vain jotenkin imaisi mukaan. Huomasin, että aina kun piti järjestää jotakin, ei vapaaehtoisia ollut koskaan liikaa tarjolla.
– Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi auttamaan. Keräsin ja kannoin harjoituksissa juomapulloja ja muita varusteita ja näin samalla sen, mitä kaikkea joukkueenjohtajan vastuulla on.
– Halusin auttaa ja olla hyödyksi. Jonkin ajan kuluttua sitten sovittiin, että ryhdyn toiseksi joukkueenjohtajaksi ja otan vastuulleni kioskitoiminnan, Paunonen kertaa.
Kuten kaikki joukkuelajien harrastustoiminnassa mukana olevat tietävät, joukkueenjohtaja on sellainen joka paikan höylä, jota ilman yksikään joukkue ei pärjää hetkeäkään. Työn määrä on suuri ja tehtävien määrä lähenee ääretöntä.
Yksi iso juttu on kioski kahveineen, pillimehuineen, makkaroineen ja mokkapaloineen.
– Mikkelin Palloilijoille on kunnia-asia, että junioriturnauksissa on aina kioski.
– Se on pientä varainhankintaa ja lapsille tosi iso asia, kun myytävänä on jotain pientä hyvää. Vierasjoukkueillekin on kätevää, kun on lähellä paikka mistä voi ostaa syötävää, Paunonen sanoo.
Yhteisöllinen toiminta on muutenkin lähellä Paunosen sydäntä. Hän on Heinälahden ja Parkkilan yhteisen kyläyhdistyksen Heinäparkin puheenjohtaja ja mukana myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton Anttolan yhdistyksen hallituksessa.
Yhteisöllisyys kantaa myös jalkapallokentillä. Se auttaa silloinkin, kun kaikki ei mene ihan kuin Strömsössä. Ongelmatilanteiden ratkaiseminen on helpompaa kimpassa.
– Meillä on todella hyvä vanhempien porukka. Yhteishenki on mainio ja olemme myös toinen toistemme tukena. Palautetta tulee välillä monenlaista, ja yhdessä sitä on helpompi käsitellä. Jokainen meistä saa osansa, hyvässä ja pahassa, Paunonen muotoilee.
Tärkeintä on joukkueena toimiminen, yhteinen tekeminen ja liikkumisen riemu.
Mikkelin Palloilijoiden toiminnanjohtaja Emmi Ehrnrooth
Paunonen haluaa kannustaa vanhempia tulemaan mukaan lastensa harrastuksiin.
– Lasten harrastuksen mahdollistaminen on upea asia. Minä olen hyvässä asemassa, kun saan reissata turnauksissa mukana ja auttaa harjoituksissa. Kaikki eivät siihen pysty.
Kaikille joukkueharrastajille on tuttua myös se, ettei vapaaehtoisia löydy hommien pyörittämiseen jonoksi asti.
– Kaikilla on nykyään kauheasti kaikkea. Moni kysyy, voisiko talkoista ja muusta sellaisesta selvitä rahalla. Kannattaa kuitenkin kysyä, löytyisikö joku tapa osallistua ja auttaa.
– Kun se homma on kuitenkin niin, etteivät ne makkarat itsestään siellä grillissä pyöri. Jonkun se homma on aina tehtävä, Paunonen muistuttaa.
Mikkelin Palloilijoiden toiminnanjohtaja Emmi Ehrnrooth näkee läheltä Assi Paunosen työn merkityksen, sillä hänen omakin poikansa pelaa samassa joukkueessa ja Ehrnrooth itsekin häärii kentän laidalla, toisena joukkueenjohtajana.
– Assi on seuralle ihan kullan arvoinen tekijä. Hän on aina mukana harjoituksissa, tarvittaessa valmentaa, kuljettaa, huolehtii varusteista ja laatii talkoolistoja.
– Lisäksi Assi on myös edustusjoukkueen pelitapahtumissa mukana, apuna kasaamassa ja purkamassa. Hän tekee pyyteettömästi todella ison työmäärän.
– Jos ne tunnit tekisi joku niin, että niistä laskuttaisi, summa olisi todella suuri. Mikään seura Suomessa ei pärjäisi ilman tuollaisia ahkeria vapaaehtoisia, suitsuttaa Ehrnrooth.
Ehrnrooth toivottaa myös kaikki jalkapallojuniorien vanhemmat mukaan seuratoimintaan.
– Aina mahtuu enemmänkin porukkaa, vaikka meillä on todella ihanasti saatu vanhempia osallistumaan toimintaan.
– Toivottavasti mahdollisimman moni ainakin kokeilisi joukkuetoimintaa. Siitä voi saada todella hienon ja pitkäaikaisen, koko perhettä yhdistävän harrastuksen, Ehrnrooth kannustaa.
Toiminnanjohtaja muistuttaa, että oman lapsen harrastustoimintaan osallistuminen on arvokas osa vanhemmuutta.
– Se myös avaa lapsen harrastusta ihan uudella tavalla. Kun on itsekin toiminnassa mukana, näkee sen, etteivät tärkeimpiä asioita ole se, kuka tekee eniten maaleja ja kuka voittaa.
– Tärkeintä on joukkueena toimiminen, yhteinen tekeminen ja liikkumisen riemu. Se on se juttu.
– Tässä hommassa koko joukkueesta tulee yhteinen asia ja kaikista lapsista muodostuu oma porukka, Ehrnrooth summaa.
Paunonen on samaa mieltä.
– Kun isossa turnauksessa näkee lasten liikkumisen ja pelaamisen ilon tai harkkojen jälkeen punaiset posket, se on jotain sanoin kuvaamatonta.
– Tunteiden kirjo on iso eikä kaikki ole aina pelkkää iloa, mutta kaikenlaisten tunteiden vastaanottaminen on tärkeää. Kyllä tämä minulle on hyvin merkityksellistä, sanoo Paunonen.
Eikä jalkapallo yhdistä pelkästään lapsia.
– Kun ollaan talkoissa aikuisporukalla, on sekin tosi hauskaa ja mielekästä yhdessä tekemistä, vähän erilaista yhdessä olemista. Siitä tulee itselle tosi hyvä mieli.
Paunonen muistuttaa vielä yhdestä tärkeästä asiasta.
– Mikkelin Palloilijoilla on mielestäni tosi hyvä motto ”Yhdessä parempi”. Se kuvaa hyvin tätä touhua. Ei yksikään edustusjoukkueenkaan tapahtuma toteutuisi, jos me juniorien vanhemmat emme olisi siellä sitä tekemässä.