Mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Ainakin meillä, jotka työelämässä olemme ja arkeen asetumme.
Kesän aikana mökkirannassa ja laiturilla on tullut pohdiskeltua mökkeilyn muutosta. Minulla on asiaan 56 vuoden perspektiivi, sillä sen ajan olen viettänyt kesiäni samassa paikassa Louhiveden rannalla. Lapsena pakosti, nyt ihan vapaaehtoisesti.
Oma mökkirantani on rauhallinen.
Mutta kun vesi kantaa ääntä hyvin, on jo pitkän aikaa voinut todeta, että siinä missä ennen vanhaan mökille mentiin olemaan hissukseen ja rauhoittumaan, monen nykymökkeilijän olemisen tarkoitus tuntuu olevan jonkin, yleensä luontoon täysin kuulumattoman, äänen tuottaminen. Usein vielä aika pitkään.
Painepesuri, mönkijä, sirkkeli, partybox, moottorisaha ja vesijetti ovat yhtä yleisiä luontoääniä kuin heinäsirkka ja käki. Siinä vaatimattomimmat sirittäjät häipyvät välillä kuulumattomiin.
Tulkitsen tämän niin, että uudet mökkeilijäsukupolvet eivät välttämättä tyydy siihen, mitä mökkiluonto tarjoaa. He haluavat siirtää kaupunkielämän keskelle järviluontoa.
Silloin syntyy väkisinkin riitasointuja. Etenkin, jos äänen tuottajat eivät ymmärrä sitä, että keskellä metsää tai järveä melusaaste leviää kauas.
En tuomitse mökkihommien helpottamista konevoimin. Sitä varten ne vehkeet on keksitty eikä mökillä tarvitse pyrkiä askeesiin. Ryskäsi se meidänkin tontilla kun kaivoa kaivettiin.
En moiti juhlimistakaan. Mutta aina voi katsoa kelloa ja miettiä, onko justiinsa nyt passeli hetki.
Sama pätee vesillä liikkumiseen. Mökkielämässä käydään kalalla, Varkaantaipaleessa, kalliomaalauksilla tai muuten vain ajelemassa. Se on kaikin puolin kannatettavaa toimintaa.
Mutta silloin kun ajetaan ylinopeutta kapeissa salmissa ylimittaisella aluksella ja alamittaisilla veneily- ja käsityskyvyillä, ollaan sellaisessa torspoilussa, jonka suhteen minulla ei riitä mitään ymmärrystä.
Oman kokemukseni mukaan tähän eivät yleensä syyllisty ne, jotka liikkuvat vakituisesti vesillä. He tuntevat säännöt ja vedet, kunnioittavat ranta-asukkeja ja muita vesillä liikkuvia.
Tunarit vuokraavat into- tai muissa päissään veneen tai vesijetin ja lähtevät näyttämään, missä voima jyllää. Voin kertoa, ettei ainakaan heidän korviensa välissä jyllää paljon mikään.
Koskahan vesiliikenteeseen saataisiin edes vähän nykyistä parempi kontrolli promillerajoihin ja vaikkapa veneitä ja muita ajopelejä vuokraavien kykyjen katsastamiseen? Vesillä kun pääsee vaikka minkä ohjuksen tai laivan puikkoihin ilman käytännössä minkäänlaista valvontaa.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.