Roska-astia, tuttavallisemmin roskis, on vähän sellainen asia, jota ei näy silloin kun on suurin tarvis.
Jos ei ole mitään roskiin laitettavaa, roskiksia kyllä havaitsee vaikka missä, mutta jos näppejä tai taskua kuormittaa jokin ylimääräinen, ei roskista tule vastaan ei sitten millään.
On siis syytä kysyä kaupunginpuutarhuri Marko Vuoriselta asiasta.
Kuinka paljon roska-astioita Mikkelissä on?
– Puistoalueilla ja katujen varsilla on roska-astioita noin tuhat kappaletta, sanoo Vuorinen.
Mikkelissä on siis viimeksi vahvistettujen väestölukujen perusteella yksi roskis noin viittäkymmentä asukasta kohti. Ei mitenkään huonosti.
Roska-astioiden sijoittelusta Mikkelissä vastaa kaupunki. Käytännön töistä eli asennuksista ja roska-astioiden tyhjentämisestä vastaa Viherpalvelu Hyvönen Oy. Paikat roskiksille haetaan puisto- ja katusuunnitelmien perusteella.
– Pääperiaate on, että roska-astiat sijoitetaan ihmisten kulkureiteille. Niitä ovat katualueiden lisäksi torit ja puistot, täsmentää Vuorinen.
Aivan joka paikkaan roska-astiaa ei pysty sijoittamaan, vaikka ihmiset niillä liikkuisivatkin.
– Metsiin eikä oikopoluille roska-astioita ei sijoiteta. Koirien ulkoiluttajilta tulee toiveita roska-astioista ulkoilutusreittien varrelle, mutta pienille poluille roska-astioita ei voi sijoittaa, Vuorinen sanoo.
Katualueitakin on erilaisia.
– Roska-astiat sijoitetaan asuinalueilla kokoojakaduille, ei asuntokaduille. Meille on tullut esimerkiksi Lehmuskylästä toiveita uusista roska-astioista, mutta niitä ei pysty asuntokaduille sijoittamaan, koska siellä roska-astia olisi käytännössä aina jollakin yksityisomistuksessa olevalla asuntotontilla, Vuorinen perustelee.
Teräspeltisen perusroskiksen veroton hinta on noin 600 euroa.
Roska-astioiden sijoitteluun vaikuttaa myös se, että ne pitää pystyä tyhjentämään ympäri vuoden.
– Rauhaniemi-Tuppurala-Launiala -rantapolku on suosittu ja paljon käytetty kävelyreitti, mutta sille polulle ei pääse talviaikaan, jolloin se on hiihtolatuna.
Ydinkeskustassakin katujen kapeus saattaa olla este.
– Yksi aukkopaikka on Maaherrankadulla, keskustan ja Emolan välillä. Siinä on koko matkalla niin kapeat jalankulku- ja pyörätiet, ettei niille mahdu roska-astioita, Vuorinen taustoittaa.
Mikkelin roska-astiat ovat yleisimmin 60 litran vetoisia, vihreäksi tai harmaaksi maalattuja pönttöjä, jotka ovat kiinni tolpassa tai omassa maavarressa. Niiden materiaali on joko teräspeltiä tai rosteria.
– Jonkin verran on myös 100 ja 140 litran vetoisia roska-astioita. Ja niiden lisäksi on vielä 900 ja 1 300 litran vetoisia syväkeräysastioita, Vuorinen luettelee.
Historiallisesti arvokkaimmille paikoille, kuten Kirkkopuistoon, Naisvuorelle ja vanhan kasarmialueen Tykkipuistoon on Mikkelissä varattu omat, tyylinmukaisemmat roska-astiat.
– Ne tosin alkavat olla osin jo käyttöikänsä päässä, Vuorinen lisää.
Teräspeltisen perusroskiksen veroton hinta on noin 600 euroa. Hinta nousee jos materiaali paranee tai koko suurenee. Lisävarusteitakin saa, kuten tuhka-astioita, lintuluukkuja ja jopa oman säiliön pantillisille tölkeille tai pulloille.
Tästä voi laskea, että Mikkelin roskiksissa on kiinni ainakin tuollaiset miljoona euroa.
Joku saattaa nyt ajatella, että saahan rautakaupasta roskiksen muutamalla kympillä. Julkisessa käytössä edellytetään kuitenkin vähän parempia laatu- ja lujuusmääritelmiä.
– Halvemmat mallit eivät kestä käytössä. Niissä käytetään huonoja, ohuita materiaaleja, Vuorinen sanoo.
Roska-astian kokoon vaikuttaa sijoituspaikan lisäksi se, että se pitää pystyä tyhjentämään vaivattomasti. Syväkeräysastioiden eli kansankielellä molokkien käyttöä rajoittaa niiden suuri koko.
– Syväkeräysastian tyhjentämiseen vaaditaan aina kuorma-auto. Eikä sellaisella pääse ihan joka paikkaan, Vuorinen sanoo.
Koko on ratkaiseva asia toisellakin tavalla.
– Tyhjentäjä ei voi tietää, mitä roska-astian pussin sisällä on. Siksi pussin on oltava sellaista kokoa, että sen voi täytenäkin kantaa suhteellisen helposti, tarvitsematta heittää sitä esimerkiksi selkään, jolloin on riski että saa vaikka huumeneulasta piston, Vuorinen havainnollistaa.
Tyhjennys tehdään suunnitelman mukaisesti ja tyhjennysväli vaihtelee käytön, paikan ja vuodenajan mukaan. Talvella, jolloin roskaa kertyy vähemmän, tyhjennetään harvemmin, mutta kesällä tyhjennysväli on kaksi kertaa viikossa.
– Aivan ydinkeskustassa, vilkkaimpina aikoina roska-astioita tyhjennetään vieläkin useammin. Tyhjennysväli voi olla joissakin tilanteissa jopa kaksi kertaa päivässä, Vuorinen sanoo.
Silloin tällöin näkee kaupungilla 60 litran roska-astioita, joiden luukku retkottaa avoimena. Tähän ilmiöön on monia syitä.
– Osa johtuu ihan puhtaasta ilkivallasta. Kohdalle osuvaan roskikseen on niin helppo kokeilla oman jalan tehoa, Vuorinen harmittelee.
Asialla ovat myös toisenlaiset kulkijat.
– Pantillisten pullojen ja tölkkien kerääjät avaavat usein roska-astian joko avaimella tai väkisin ja jättävät sitten luukun avoimeksi. Tämä on harmillista, vaikka pullojen ja purkkien kerääminen on sinänsä oikein järkevää, Vuorinen jatkaa.
Kaupunki ottaa vastaan toivomuksia roska-astioiden sijoittelusta. Ja myös toteuttaa niitä, jos jokin erityinen syy ei estä roska-astian asentamista.
– Viimeksi uusia roska-astioita on asennettu Orijärven uimarannan lähelle Karjalantielle. Tästä tuli käyttäjien toivomuksia. Yksittäisiä roska-astioita on myös uusittu ympäri kaupunkia, Vuorinen kertoo.
Toiveen uudesta roska-astiasta voi jättää kätevimmin Mikkelin kaupungin verkkosivujen palautekanavan kautta. Osoitteessa https://mikkeli.asiointi.fi/eFeedback/ voi jättää palautetta ja toivomuksia myös muista asioista.