Olen Eini Syväniemi, ammatiltani kuvataiteen suunnittelijaopettaja. Työskentelen Mikkelin kansalaisopistossa kuvataiteen toimitiloissa Puistokadulla.
Asun Mikkelin Lehmuskylässä, mutta olen kotoisin Lapista Tornionjokilaaksosta. Mikkeliin tulin nimenomaan työn perässä. Kun muutin tänne 2000-luvun alussa, minulla ei ollut minkäänlaisia siteitä paikkakuntaan.
Minusta tuli kuvataideopettaja monien sattumien kautta. Jo pienenä leikimme sisareni kanssa opettajia – kuinka ollakaan, meistä molemmista tuli kuvataideopettajia.
Taide ja kulttuuri olivat aina läsnä kasvatuksessani tavalla tai toisella. Ensimmäinen vahva kosketus kuvataiteeseen oli lapsuudessani, kun asuimme Rovaniemellä ja äitini käytti minua ja sisaruksiani taidenäyttelyssä. Siellä tutustuin ensimmäisen kerran Reidar Särestöniemen maalauksiin ja erityisesti teokseen Suopursuja. Maalaus vahvoine väreineen ja sävyineen jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Taide merkitsee minulle yllätyksellisyyttä ja oivalluksia. Arvostan taidetta, jossa on ideaa. Taito tulee ensin, mutta taiteeksi sen tekee vasta jokin mielenkiintoinen idea tai käsittelytapa.
Maalaus- ja ympäristötaide kiinnostavat minua erityisesti. Maalaaminen on fyysistä liikettä, värejä ja muotoja. Ympäristötaide voi olla osana luontoa – piilotettuna, verhottuna ja lopulta luontoon muuttuvana ja maatuvana.
Teen itse mieluiten juuri ympäristötaidetta ja kokeilevaa taidetta. Aikaa omaan työskentelyyn ei vain oikein tahdo löytyä.
Työnkuvani on hyvin monimuotoinen, hektinen ja mukailee lukuvuoden kiertoa.
Suunnittelen kansalaisopiston kuvataidealueeseen kuuluvia vuosittain tarjottavia kursseja yhdessä ammattitaitoisten tuntiopettajien kanssa.
Vastaan Mikkelin kuvataidekoulun TAIKA -kuvataiteen perusopetuksesta, jota tarjotaan lapsille, nuorille ja aikuisille.
Opetan akvarellimaalausta, maalaustaidetta ja taiteen perusopetusta aikuisille ja vedän erilaisia lyhytkursseja kuvataiteen tekniikoista.
Järjestelen myös opiskelijoiden kuvataidenäyttelyitä. Olen opettanut 22 vuotta kuvataiteita ja ilahdun, kun joku opiskelijoistani pitää omaa näyttelyä ja muistaa mainita kansalaisopistossa saamansa ensikosketuksen kuvataiteisiin.
Työni on vuorotyötä, joskin itse suunniteltua ja aikataulutettua. Tyypillinen työpäiväni alkaa viestien tarkistuksella ja päiväopetuksella Puistokadulla, jonka jälkeen käyn kotona syömässä ja vaihtamassa perheen kanssa kuulumiset.
Iltaopetukseen palaan Puistokadulle. Kotona olen taas iltauutisten aikana. Jossain vaiheessa iltaa suunnittelen vielä seuraavan päivän opetusta ja laitan viestejä tai tehtäviä poissaolleille kurssilaisille.
Työni parhaita paloja ovat itsenäisyys, hetkessä eläminen, ongelmanratkaisu, visuaalisuus, opiskelijoiden onnistumisten kokemukset, taidekasvattaminen, hyvä tekemisen hurmos, huumori, kurssilaisten luovuus, opiskelijoiden teosten näytteille asettaminen, yleisön positiivinen palaute. Voisin jatkaa listaa loputtomiin.
Olen kasvanut tähän ammattiin. Pidän opiskelijoista ja opettamisesta. On vaikea sanoa, voisinko tehdä mitään muuta työtä. Opiskeluaikana työskentelin siivoojana ja myyjänä. Molemmissa tehtävissä näkyi työnjälki, joka miellytti.
Mitä harrastan? Harrastan tätä työtä ja sen kehittämistä. Aivoja ei pysty laittamaan narikkaan, kun on visuaalisen työn kanssa tekemisissä, ei vaikka olisinkin vapaalla. Tämä työ on minulle elämänmuoto.
Pidän musiikista ja erityisesti vinyylilevyjen maagisesta fiiliksestä, kun levyn laittaa pyörimään levylautaselle kaikkine asiaankuuluvine rahinoineen.
Lisäksi katson paljon elokuvia, jotka parhaimmillaan jättävät jälkeensä kaikuja koskettavista tarinoista.
Mielipuuhani ovat varmasti ne hetket, kun istun pohjoisessa kuistilla ja katselen Tornionjoen virtaamista. Tai kun rämmin kuumana kesäpäivänä kolmen kilometrin tiettömän taipaleen takana olevalla hillajänkällä – tuli marjoja tai ei. Hillastaminen on vuosittainen pyhiinvaellusmatkani.
Perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi lähes aikuista lasta ja kaksi koiraa.
En luopuisi mistään hinnasta omasta perheestäni, koirista, vapaudesta, pohjoisesta enkä juuristani.
Onni koostuu arkipäivän asioista. Onni pitää vain oivaltaa.
Käsi sydämellä -sarjassa ääneen pääsevät mikkeliläiset taiteen ja kulttuurin tekijät.