Mikkeliläinen Gabriella Gummerus kävi kotikaupungin lukiota yhden syyslukukauden, kun hänessä syttyi vahva polte kokeilla valkolakin tavoittelua toisella tyylillä ja jossain muualla.
– Kärsin isossa koulussa keskittymisvaikeuksista ja samalla tuli halu irrottautua uuteen, kodikkaaseen ympäristöön.
– Tahdoin ottaa uusia askeleita elämässäni.
Gabriella alkoi kypsytellä ajatusta siirtymisestä Sastamalaan Karkun evankelisen opiston lukioon, jossa tutkinnon voisi suorittaa aikuislukion oppimäärällä eli 88 opintopisteellä. ”Tavallisessa” lukiossa koulutuksen laajuus on lähes puolet enemmän, vähintään 150 opintopistettä.
– Päätös lukion vaihtamisesta ei ollut helppo. Toisaalta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ajattelin, että tulen sitten takaisin, ellei ratkaisu tunnu hyvältä.
Kansanopistossa plussaa olivat ilmainen asunto sekä maksuttomat aamiaiset, lounaat ja päivälliset – sekä tietysti se, että tunneille olisi vain parin askeleen matka.
Gabriella sanoo nyt, että olisi ollut kauheaa, jos lukiovuodet kansanopistossa olisivat jääneet kokematta.
– Siellä ryhmät olivat ihanan pieniä. Opettajat ja oppilaat tunsivat toisensa. Opettajat tiesivät jokaisen opiskelijan vahvuudet ja heikkoudet ja pystyivät ohjaamaan yksilöllisesti.
– Opettajat eivät käyneet opistolla pitämässä yksittäisiä tunteja vaan kokonaistyöaikaa tekevinä olivat paljon läsnä.
elämässäni.
Gabriella Gummerus
Kiitollisena tuore ylioppilas muistelee myös nuorisotyönohjaajaa, joka oli arki-iltapäivisin opiskelijoiden tukena.
– Hänestä tuli tärkeä luottohenkilö, jolle tulin monta kertaa purkaneeksi murheitani.
– Henkilökunnan ja kavereiden turvaverkkoa oli ympärilläni enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ystävyyssuhteista tuli paljon syvempiä kuin siihenastisessa elämässäni.
Opistolla Gabriella asui lähes koko ajan kämppäkaverin kanssa. Nuorista naisista tuli hyvät, läheiset ystävät, jotka pystyivät puhumaan kaikista asioista syvällä tasolla.
– Yhdessä menimme aamiaisille, lounaille ja päivällisille sekä oppitunneille. Eikä erikseen paljoa oltu vapaa-ajallakaan.
– Olihan se toisaalta myös haastavaa. Ajan myötä opimme tuntemaan toisemme niin, että aavistimme sen, milloin ystävä tarvitsee omaa aikaa.
– Silloin piti lähteä opistolla toisiin rakennuksiin tai vaikka lenkille.
Gabriella näkee nyt, että arki opistolla opetti kunnioittamaan ja ottamaan huomioon toisten ihmisten erilaisuutta. Se oppi on ollut arvokas.
Oivalluksistaan hän kirjoittanut päiväkirjan tyyppisesti muun muassa näin:
Useille nuorille koulutaival, etenkin lukio, on tarkoittanut pinoa koulukirjoja ja tekemättömiä tehtäviä. Se on voinut tarkoittaa myös ystäviä ja harrastuksia. Nyt kun katson aikaa taaksepäin, huomaan, että omalla kohdallani lukio on ollut ensisijaisesti kaikkea muuta. Lukio on ollut itsenäistymistä, koti-ikävää, henkisiä taisteluja, uusia haasteita ja ihmissuhteita. Lukio on ollut suuressa määrin myös matkustamista ja oman paikan hakemista.
Matkustamisella Gabriella tarkoittaa etenkin Mikkelin ja Sastamalan väliä.
– Yleensä kansanopiston lukiolaiset lähtivät viikonlopuiksi kotiseudulleen, mutta itse säästin voimiani vierailemalla monina viikonloppuina Sastamalan lähiseudulla asuvien tuttujen luona.
Kirjoitusten jälkeen Gabriella on jälleen asettunut Mikkeliin, saman katon alle vanhempiensa kanssa.
Hän suunnittelee lakkiaisiaan iloisin mielin.
– Tahtoisin järjestää persoonalliset juhlat; sellaiset, jotka jäisivät osallistujille mieleen. Aion pitää siellä itse puheen, jossa kerron erityisestä lukiokokemuksestani, koska monikaan ei siitä tiedä.
Kevään 2024 ylioppilas työskentelee mikkeliläisessä kodin sisustuksen liikkeessä, jossa työsopimus yltää elokuun loppuun saakka.
Samaan aikaan on jälleen ratkaistavana yksi eksoottinen elämän käänne.
– Karkun evankelisen opiston verkostojen kautta sain kutsun ensi syksynä Floridaan au pairiksi eli iso päätös on taas tehtävänä!