Vapunpäivä, ensimmäinen toukokuuta, on ollut jo 1800-luvulta lähtien työväestön perinteinen juhlapäivä eri puolilla maailmaa.
Viime vuosikymmenillä vapusta on tullut yhä enemmän myös opiskelijoiden juhlapäivä sekä yleinen kevään alun juhlistamisen päivä.
Perinteinen työväenaate on jäänyt monessa suhteessa taka-alalle eikä Mikkelissäkään ole järjestetty esimerkiksi perinteistä työväenyhdistyksen vappumarssia enää pitkään aikaan.
Mitä siis kuuluu vuonna 1890 perustetulle Mikkelin työväenyhdistykselle vappuna 2024, puheenjohtaja Kari Ojala?
– Työväenyhdistys kyllä elää ja voi ihan hyvin, kiitos kysymästä. Yhdistyksen toiminta ei ehkä ole niin näkyvää kuin joskus aikaisemmin, mutta kyllä me vappuperinteitä pidämme yllä.
– Vappupäivänä työväenyhdistyksen edustajat käyvät laskemassa kukat Rouhialan hautausmaalla vakaumuksensa puolesta menehtyneiden toverien muistomerkille. Käymme myös Harjun hautausmaalla kukittamassa Albin ja Hilma Valjakan haudan. Sieltä jatkamme torille, jossa vappupuheet tänä vuonna pidetään, kertoo Ojala.
Valjakka oli Mikkelin työväenyhdistyksen puheenjohtaja, kuului Vapaus-lehden perustajiin ja oli Mikkelin kaupunginvaltuutettu sekä Sdp:n kansanedustaja vuosina 1907-18. Hän kuoli kansalaissodassa Viipurin vankileirillä. Hilma Valjakka oli myös Sdp:n kansanedustaja vuosina 1919-30.
Ojala löytää monia syitä perinteisen työväenaatteen hiipumiseen.
On aina vain vaikeampaa saada ihmisiä mukaan yhdistystoimintaan.
Puheenjohtaja Kari Ojala
– Puolueisiin sitoutuminen on yleisesti ottaen vähentynyt. Sdp:llä on hyvin selkeät ideologiset linjat; ajamme oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Onko tässä ajassa sitten jotain sellaista että ihmiset valitsevat mieluummin puolueen, jossa voi sanoa mitä huvittaa, ilman sen selkeämpiä ideologisia valintoja, kysyy Ojala, yhtään puoluetta mainitsematta.
Perinteinen työväenpuolue Sdp kärsii Ojalan mielestä Kaakkois-Suomessa myös kannattajakunnan ikääntymisestä.
– Jäsenten keski-ikä on aika korkea. Moni ei enää ole mukana työelämässä.
Aatteelle olisi kyllä Ojalan mielestä tilaa tässä ajassa.
– Kun katsotaan tätä työmarkkinakevättä, niin nythän oikeistolainen hallitus polkee työtä tekevien ihmisten saavutettuja etuja, jotka aikoinaan on hankittu taistelemalla.
– Iso kysymys onkin, miten ihmiset saataisiin heräämään siihen, että he haluaisivat liittyä johonkin, joka puolustaa heidän etujaan. Me pohdimme nyt koko vaalipiirissä keinoja, joilla saisimme toimintaan mukaan enemmän nuoria, Ojala sanoo.
Monessa yhdistyksessä toimiva Ojala näkee, että osallistumattomuus on myös tämän ajan ilmiö.
– On aina vain vaikeampaa saada ihmisiä mukaan yhdistystoimintaan, saati sitten että he vielä haluaisivat tulla valituiksi luottamustehtäviin.
– Mikkelin kokoisessa kaupungissa hyvin moni aktiivi on monessa mukana, eikä kaikilla aika riitä, puheenjohtaja pohtii.
Mikkelin työväenyhdistyksessä on tällä hetkellä hieman alle sata jäsentä. Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut 460.
– Yhdistyksen talous on hyvällä tolalla. Meillä on jonkin verran omaisuutta, joka turvaa toimintamme.
Työväenyhdistyksen toimisto löytyy Natulininkulmasta, Naisvuoren juuresta. Naisvuoren rinteessä sijaitseva entinen työväentalo jouduttiin myymään kahdeksan vuotta sitten, kun sen ylläpitäminen kävi taloudellisesti liian raskaasti. Nyt talo on yksityisomistuksessa ja toimii Kulttuuritalo Tempona.
Rautateillä työuransa tehnyt Ojala päätyi mukaan ammattiyhdistystoimintaan jo 1970-luvun puolivälissä.
– Vuonna 1974 olin veturinkuljettajakoulutuksessa ja päädyin samaan aikaan ammattiyhdistyskoulutukseen. Olin 38 vuotta VR:llä ja lopulta minut valittiin vuonna 2000 VR:n valtakunnalliseksi erityistyösuojeluvaltuutetuksi, jossa työssä olin 11 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni. Siinä työssä minulla oli vastuullani oikeastaan kaikki, työehtosopimuksia lukuun ottamatta.
– Minut valittiin äänestyksellä eikä valinnassa edellytetty jäsenkirjaa. Sdp:n jäsen minusta tulikin vasta vuonna 2010.
– Mutta kyllä minussa aina on elänyt halu auttaa ja vaikuttaa asioihin. Jonkinlainen aatteen palo on aina ollut, Ojala sanoo.