Yhteistyö on sellainen sana, jota käytetään Mikkelin Kaupunkilehdessäkin usein. Viime aikoina on mielipidekirjoituksissa kovasti kyselty maakunnallisen yhteistyön perään, kun hyvinvointialue Eloisan virkajohtajat ja aluevaltuutetut ovat vedonneet yhteisen eteläsavolaisen ”myö yhessä” -hengen perään.
Kun yhteistyön perään kysellään, voi helposti päätellä, että jokin mättää.
Eloisassa kyse taitaa olla siitä, ettei osa aluevaltuutetuista osaa tai halua nousta ajattelussaan ja päätöksenteossaan yleismaakunnalliselle tasolle, vaan keskittyy enemmänkin jököttämään omassa paikallisessa poterossaan. Tätä on ollut liikkeellä erityisesti Savonlinnan suunnalla, missä ymmärrettävästi ollaan huolissaan oman sairaalan tulevaisuuden puolesta.
Samaa syndroomaa on liikkeellä Mikkelissäkin. Kunnallista päätöksentekoa on jo pitkään riivannut yhteisen tilannekuvan ja erityisesti sitoutumisen puute.
Erityisesti Etelä-Savon Energian myyntiratkaisun ympärillä vellonut, joidenkin päättäjien ylläpitämä juupas-eipästely ei ole saanut paljon muuta aikaan kuin sen, ettei perusmikkeliläinen ymmärrä enää yhtään, mistä on kysymys. Tuliko sitä rahaa paljon vai vähän, tehtiinkö tyhmästi vai viisaasti ja kuka lopultakin tietää parhaiten mitä olisi pitänyt tehdä.
Päättäjillä on ilman muuta oikeus tuoda esille omat mielipiteensä. Suhtaudun asioihin kuitenkin sillä lailla vanhanaikaisesti, että päättäjien vastuuseen pitäisi sisältyä sellainenkin, että sitten kun asiat on päätetty ja eriävät mielipiteet esitetty, pidetään leipäläpi kiinni ja mennään eteenpäin.
Jatkuvasta asioiden vatuloinnista mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa kun ei äänestäjälle tule mieleen muuta kuin se, että jänkkäämisellä yritetään kohottaa omaa profiilia ja luoda itsestä se kuva, että on ainoana oikeassa.
Epäileminen on helppoa, eikä tueksi tarvita edes kovin vankkaa tietopohjaa. Ja kun ne faktat ovat monesti vähän tylsiä, niillä on joskus vaikea kumota raflaavasti esitettyjä kyseenalaistuksia, vaikka ne faktat olisivat kuinka vedenpitäviä. Silloin on iso riski siitä, että väärä tieto jää elämään.
Yhteistyö on hieno sana ja arvostettava asia. Kunta- ja maakuntapäättäjien tulisi kuitenkin muistaa, että sitä yhteistyötä pitää osata tehdä silloinkin, kun päätös ja asioiden kehitys ei ole oman mielen mukainen.
Yhteistyön käsitteen ymmärtämiseen kun sisältyy myös sen hoksaaminen, että kompromisseja pitää osata tehdä ja joskus myös pitää myöntää tappionsa jossakin asiassa. Se on sitä demokratiaa, päättäjät!
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.