Tässä on pitänyt, välillä vähän epätoivoisestikin, yrittää tätä talven selkää taittaa ja pitää yllä toiveikasta talvimieltä. Kun talvea on riittänyt ja riittänyt niin, että tulee jo mieleen Tipulan matikantunneilta määritelmä ”lähenee ääretöntä”.
Niin tuli siinä yhdellä kevätlenkillä, jäätyneessä sohjossa kompastellessa, mieleen Mikkelin talviliikuntamahdollisuudet. Kävelin Hänninkentän viertä aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja katselin siellä luistelevaa väkeä. Silloin osui ilmeisesti olemaan joku kaiken kansan vapaavuoro, koska jäällä viiletti väkeä sekä mailan kanssa että ilman. Taitoluisteluasentojakin siellä otettiin.
Jäin miettimään sitä, missä Mikkelissä oikein voikaan luistella. Onhän täällä kaukaloita ja luonnonjäitä, mutta niitä tuppaavat käyttämään voittopuolisesti joukkuepelien harrastajat, mikä on tietysti ihan oikein.
Mutta entäs he, jotka haluavat vain luistella? No noita vapaavuoroja on Hänskissä ja varmasti myös jäähallissa, mutta kuka sitä nyt sisällä luistelee kun on komea kevätkeli.
Sitten muistin paikan, jossa kävin takavuosina ahkerasti kuntoilemassa ja raitista ilmaa saamassa. Mikkelin satamasta lähti joskus ammoin kerrassaan mainio jäärata, jota pitkin pääsi luistelemalla parhaimmillaan Kenkäveron rantaan asti. Sen kun kiersi pari kolme kertaa niin tiesi olleensa ulkona. Lyhempikin lenkki siellä muistaakseni oli.
Muistini mukaan tällainen jäärata on jossakin vaiheessa ollut myös Kaihunlahdella. Sitäkin käytettiin ahkerasti. Hyvä osoitus siitä, että vähällä rahalla saadaan aikaan paljon hyvää.
Kun tänne Mikkeliin koetetaan houkutella aina vain enemmän myös talvituristeja, miksi näitä jääratoja ei enää tehdä? Sen muistan, että jossakin vaiheessa jouduttiin lyömään hanskat tiskiin kun ei tullut kunnon talvea monena vuonna peräkkäin, mutta ainakin tänä talvena on varmasti ollut otolliset olosuhteet jääradan tekemiselle.
Rahastahan tämä tietysti on kiinni ja sen tiedän, että nykyisillä rahkeilla liikuntatoimi pystyy hädin tuskin pitämään hiihtoladut kunnossa. Tänä talvena sentään tehtiin pieni jäärata Pitkäjärvelle, ja siellä on ollut hyvillä säillä väkeä kuin pipoa. Voi vain kuvitella, miten vetäisi sekä matkailijoita että mikkeliläisiä kaupungin keskellä oleva retkiluistelurata, jolla pärjäisi myös tavallisilla luistimilla.
Voisiko luistelurata-asian palauttaa mietintään? Ja kohdistaa sitä varten ihan korvamerkittyä rahaa? Kun se kaupungin talouskin lupausten mukaan kohenee energiayhtiön myyntirahojen turvin?
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.