Oi, nostalgiaa! Viime aikoina olen suorastaan janonnut nostalgian tunnetta. Liityin myös Facebookissa ryhmään, jossa jäsenet postailevat kuvia ja tarinoita milloin mistäkin menneisyyden asiasta.
Parhaita nostattajia keskustelulle ovat erilaiset herkut, joita ei ole enää vuosiin tai vuosikymmeniin mistään saanut: karkit, keksit, limonadit.
Oma suosikkini lapsuuden herkuista oli Nami Nami -vanukas, nimenomaan se vaniljainen, Jeppe Jääkarhu nimeltään. Mikään toinen valmisherkku ei ole vielä vetänyt sille vertoja. Tai voi olla myös niin, että aika vain kultaa muistot.
Hyvin muistan myös sormisyötävät mehujäät, Cool bitsit. Niitä syödessä jäätyivät sekä aivot että näpit.
Olikohan joskus joku avaruusteemainen limppari, joka oli väriltään sinistä?
Suussa poksuvat Smurffi-tikut muistan ainakin lapsuudestani. Niitä taitaa vielä jostain saada, tiesi joku ryhmäläinen kertoa.
Jokunen aika sitten etsin kaupan karkkiosastolta nostalgiahimoissani purukumitikkareita. Moni ysärin tai kasarinkin lapsi saattaa muistaa Spice Girls -tikkarit, joiden mukana tuli keräilytarra ja joiden sisällä oli purukumia.
Minkään sortin purkkatikkareita ei kaupasta löytynyt, mutta koska oli kuitenkin kova halu päästä sukeltamaan nostalgisten makujen maailmaan, sujautin ostoskoriin pillitikkarin eli Melody popsin. Niillä oli kiva lapsena sävellellä omia biisejä.
On pakko myöntää, että eihän se mikään erityinen makuelämys enää ollut. Ja niinhän se usein taitaa mennäkin, että lapsena kaikki makeat herkut maistuvat luonnostaankin paremmalta kuin aikuisena. Syötiinhän sitä lapsena sokeripaloja suoraan purkista ja kaakaojauhetta siltänään.
Ryhmän seinältä on kiva lukea myös itseäni vanhempien ryhmäläisten päivityksiä. Olen myös huomannut tuntevani nostalgiaa sellaisiakin asioita kohtaan, jotka jäivät jonnekin menneeseen jo ennen syntymääni.
Mikkelissä Mesikon limonaditehtaalla valmistettu omenaolut taisi joskus olla isokin hittituote. Karkeista kysyttyjä olivat ainakin isot merirosvorahat eli merkkarit.
Karkit ja muut herkut ovat lapselle tärkeitä, ja ehkä juuri siksi niihin liittyy mukavia muistoja. Karkkipäivä oli viikon kohokohta.
Siinä ei ole mitään pahaa, että maailma muuttuu ja tuotteet sen mukana.
Silti on aika ajoin mukava muistella menneitä. Nostalgiaan kun liittyy lämmin ja maaginenkin kaipuu aikaan, jota ei enää koskaan saa takaisin. Nostalgisoinnin pohjimmainen salaisuus piilee kuitenkin siinä, että se tuottaa yleensä aina iloa. Ja iloa elämässä tarvitaan.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden toimittaja.