Ari Hännisen galleristin ura alkoi vähän vahingossa. Postissa työskennellyt Hänninen meni 1990-luvun puolivälissä ostamaan leikkuria. Tarkoituksena oli kehystää vaimo Merja Ihanus-Hännisen maalauksia.
Hän kuitenkin päätyi ostamaan koko varaston kehystämöstä, joka oli lopettamassa toimintaansa. Niin hänestä tuli osa-aikainen kehystäjä ja kun kehystäminen alkoi viedä liikaa vapaa-aikaa, oli aika jättää entinen leipätyö ja ryhtyä yrittäjäksi.
Gallerian pitäminen tuli mukaan kuvioihin, kun Hännisten kotitalosta Kasarminkatu 3:sta tarjoutui mahdollisuus ostaa lisää tilaa. Vähin erin Hänniset huomasivat omistavansa koko talon, johon perustettiin kehystämö ja galleria asuintilojen viereen.
Silloin elettiin vuotta 1999. Ja nyt on siis sekä 25- että 60-vuotisjuhlan paikka, kun galleria täyttää neljännesvuosisadan ja isäntä kuusikymppisen.
– Välillä sitä ajattelee, että olisipa nuo luvut toisin päin. Että itse olisi vasta kaksvitonen, Hänninen nauraa.
– Mutta onhan tämä ollut värikästä elämää. Galleristin hommissa kun on niin paljon muutakin kuin itse taiteen parissa työskentely. On tätä kehystämistä ja ennen kaikkea talon ylläpitoa. Tänä talvena on saanut polttopuitakin kantaa ihan tosissaan, Hänninen sanoo.
Kasarminkatu 3:n saneerauksetkin ovat olleet melkoinen projekti. Koko talo on käyty läpi moneen kertaan ja tällekin vuodelle on luvassa sähköremonttia ullakkotiloihin.
Syntymäpäivänä lähden hiihtämään 60 kilometrin lenkin.
Galleristi Ari Hänninen
– Tämä gallerian pitäminen on vähän kuin maatilallisen elämää. Hyvin tämä sitoo paikalleen, Hänninen nauraa.
Hännisen elämää on leimannut heittäytyminen uusiin asioihin. Ensimmäinen niistä oli, kun hän aloitti vähän päälle parikymppisenä judoharrastuksen, joka tuotti hänelle useita Suomen mestaruuksia ja edustuspaikan MM-kisoissakin.
– Valtava into oli siihen hommaan ja oppirahojahan siinä maksettiin kun judo oli vielä lajinakin aika uusi Suomessa. Enemmällä järjellä ja paremmalla tiedolla olisi ehkä selvinnyt muutamaa leikkausta vähemmällä, pohtii Hänninen.
– Ja ihan samalla lailla umpimetsäänhän minä läksin tässä galleriahommassakin. Ei ollut mitään hajua mistään, intoa oli paljon enemmän kuin taitoa.
– Mutta tässä ollaan ja pidän kyllä tätä 25 vuotta aika kovana kulttuuritekona. Se, että olemme Mikkelissä päässeet taidealalla näin pitkälle kertoo siitä, että jotain on tehty oikein. Olemme raapineet tästä oman elantomme ja saaneet elantoa myös esittelemillemme taiteilijoille, sanoo Hänninen, jolle galleristin työ toi myös Vuoden mikkeliläisen palkinnon vuonna 2003.
Tänä vuonna Galleriariin on tulossa muun muassa Karjalaisten kesäjuhlien ajaksi sijoittuva karjalaisaiheinen valokuvanäyttely. Myös Suur-Savon Osuuspankin taidetta on tulossa myyntiin.
– Alkuvuosi on ollut oikein hyvä siihen nähden, että korona pysäytti kaiken toiminnan. Siitä toivutaan edelleen, ihmiset opettelevat vieläkin käymään näyttelyissä ja muissa tapahtumissa. Täytyy vain tehdä töitä sen eteen että saa väen liikkeelle.
– Gallerianpitäjän täytyy uskoa omaan työhönsä. Ilman sitä ei hommista tule mitään. Pitää yrittää vain tuoda taidetta mahdollisimman laajasti esille eikä miettiä, mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Kyllä se asiakas sen aina päättää itse, mitä ostaa.
– Nyt annan itselleni jo luvan ottaa vähän rauhallisemmin. Ei tarvitse ihan joka päivä olla töissäkään. Voi mennä vaikka kalaan tai puutöihin metsään. Jollakin aikavälillä pitää katsoa, mistä tälle työlle löytyy jatkaja, sanoo Hänninen.
Galleriarin asiakkaille on tarjolla 60- ja 25-vuotiskahvit lauantaina 2. maaliskuuta kello 10-13.
Samalla pidetään maaliskuun näyttelyn avajaiset. Mikkeliläisen Tomi Savolaisen hauskoja ja lämminhenkisiä ankkakuvia esittelevä Selfie sisältää akryylimaalauksia, joissa näyttäytyy selfietyyliin poseeraava ankka erilaisissa hassuissa tilanteissa.
– Savolaisen töistä tulee takuulla hyvälle tuulelle. Tässä näyttäytyy se taiteen ulottuvuus, että se tuottaa hyvää mieltä ja naurua näihin välillä vähän ankeisiin aikoihin, Hänninen sanoo.
Muuten galleristi juhlii synttäreitään perhepiirissä. Yksi ohjelmanumero on kuitenkin jo päätetty.
– Varsinaisena syntymäpäivänäni lähden hiihtämään 60 kilometrin lenkin jos sää suinkin sallii, sanoo edelleen kovakuntoinen ex-judoka.
– Urheilu ja liikunta antaa valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Ihmisen pitää liikkua, hän päättää.