Kesätoimittajaamme Siljaa nauratti, kun hän luki juttuamme, jossa puhuttiin Mikkelin kaupungin asioista. Jutussa joku päättäjä, olisiko ollut itse kaupunginjohtaja, sanoi, että Mikkeliin kaivataan pöhinää.
Hän tarkoitti sitä, että toimeliaisuutta, vireyttä ja eteenpäin menoa pitäisi päämajakaupunkiin kehittää.
– Tietävätkö nuo, mitä se pöhinä oikein on, kysyi Silja minulta. Enpä nyt oikein ymmärrä kysymystäsi, minä siihen sanoin.
Minua valistettiin, että pöhinä tarkoittaa olotilaa, johon huumeiden väärinkäyttäjät hankkiutuvat erilaisia piristeitä, yleensä amfetamiinia, käyttämällä.
Asia jäi sillä erää siihen. Taisin sanoa, että saattaahan se noinkin olla. Vähän myöhemmin sain kesälomalla mökille puhelun, jossa lukija kiinnitti huomiota samaan sanaan samoin saattein.
Hän oli sitä mieltä, ettei pöhinä-sanaa pitäisi missään tapauksessa käyttää minkäänlaisen aktiivisuuden merkityksessä, koska siihen sisältyy niin paljon negatiivisia varauksia.
Tunnustan, etten ollut törmännyt tuohon narkkarikontekstiin ollenkaan. Ei se pöhinä kuitenkaan minustakaan paras mahdollinen sana ollut sitä ennenkään. Minulle siitä tuli mieleen lähinnä kiljupönttö tai sitten se, kun jonkun pääkopassa menee liian lujaa. Vaikka ilman päihteitä.
Toinen juttu pöhinässä on se, että siitä on jo nyt tulossa vähän samanlainen, tyhjähkö käsite kuin sanasta elinvoima. Sana, jota liian helposti hoetaan ilman, että sille annetaan täsmällistä sisältöä.
Eikä tämä ole pelkästään mikkeliläinen ilmiö; ihan vastaavaa jargonia syydetään kaikkialla Suomessa aina kun otetaan puheeksi kaupunkien sekä kuntien pärjääminen, työllisyys ja väestökehitys.
Pöhinää pohtiessani muistui mieleen Mikkelin kaupungin muinainen slogan Myhäilevä Mikkeli. Iskulause lanseerattiin joskus 1970-luvulla kuvastamaan leppoisaa kaupunkia, mutta aika pian siitä tuli synonyymi sille, ettei täällä saada oikein mitään aikaiseksi kun kaikki aika menee vätylöintiin eikä päätöksiä synny.
Myhäily on Mikkelille vähän kuin elokuvien hirviö; aina kun luulet että se on kuollut, se nousee uudestaan vainoamaan. Sen viesti on kääntynyt täydellisesti päinvastaiseksi alkuperäisestä.
Ajatus nyt vähän karkasi, mutta se mitä tässä yritän sanoa on se, että epämääräisillä sanoilla ja näennäisen nokkelilla iskulauseilla ei Mikkelinkään kunto kohene. Sanotaan mieluummin konkreettisia tavoitteita. Sitten sovitaan mitä tehdään ja tehdään mitä sovitaan.
Varsinkin jälkimmäinen on liian usein kortilla Mikkelissä.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.