Joskus sitä tajuaa asioiden merkitykset ja vaikutukset vasta, kun menee oman kokemuspiirin ulkopuolelle. Minulle kävi justiinsa sillä tavalla Mikke-kaupunkijunan suhteen.
Rehellisesti sanottuna en sitä osannut hirveästi kaivata, kun se oli viime kesänä poissa liikenteestä. Omaan liikkumiseeni kun sen poissaolo ei vaikuttanut mitenkään, eikähän syntymämikkeliläisenä tule turistireittejäkään suhattua sen paremmin kaupunkijunalla tai muullakaan vehkeellä. Vaikka varmasti joskus pitäisi, että kotikaupunki näyttäytyisi vähän uudenlaisesta vinkkelistä.
Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun keskustelin Mikkelipuiston toimijoiden kanssa siitä, miten viime kesänä meni.
Kaikki todistivat yhtäpitävästi, että porukkaa näkyi Mikkelipuistossa huomattavasti edelliskesää hintelämmin niinä aikoina, kun puistossa ei ollut mitään varsinaista tapahtumaa tai muuta järjestettyä ohjelmaa.
Se tarkoittaa sitä, että satunnaisia poikkeajia kävi vähemmän. Niitä, jotka hetken mielijohteesta lähtevät johonkin piknikille, kahville tai ravintolaan syömään, sen sijaan että tekisivät niitä asioita kaupungin keskustassa.
He jättivät menemättä Mikkelipuistoon, koska sinne pääseminen olisi edellyttänyt pitempää patikkaa tai taksireissua. Julkinen liikenne kun ei sinne suuntaan mene eikä sitä Mikke-junaakaan nyt sitten ollut apuna tässä asiassa.
Kuten Mikkelin Kaupunkilehti viime viikolla kertoi, on liikkeellä nyt niin sanottua tahtotilaa sen suhteen, että Mikke-juna palaisi liikenteeseen kesällä 2024.
Toivon totisesti, että näin käy, koska sen lisäksi, että Mikkelillä on joukko houkuttelevia kaupunkikohteita matkailijoille ja mikkeliläisille, on pidettävä huolta siitä, että ihmiset pääsevät niihin vaivattomasti.
Mikke-juna saattaa näyttää pieneltä asialta tässä kokonaisuudessa, mutta Mikkelipuiston väen kertomukset osoittavat, ettei näin asia ole. Mikke-junaa tarvitaan ja kaikkien asianosaisten on syytä kehitellä tähän asiaan sellainen ratkaisu, joka palvelee matkailijoita.
Kannattaisiko Mikke-junan kuskin pestiä markkinoida vaikka vähän laajemmallakin alueella jonkinlaisena unelmien kesätyöpaikkana, kuten toisaalla on tehty vaikka minkälaisten hommien suhteen?
Ja kannattaisiko yhdessä tuumin viritellä junan operoimiseen sellainen bisnes- ja yhteistyömalli, joka olisi kaikille hyvä eikä rasita ketään kohtuuttomasti?
Kohta alkavat pitkät ja pimeät illat ja kuukaudet. On hyvää aikaa suunnitella.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.