Keltainen jugend-henkinen puutalo on seisonut Jokikadun varrella yli 110 vuotta.
Ja seisoo tulevaisuudessakin, mutta nyt on edessä omistajavaihdos. Jokikatu 9 on asetettu myyntiin, erilaisten vaiheiden ja kaavamuutosten jälkeen.
– Tämä oli alunperin valkoinen, mutta me veljekset maalasimme sen aikoinaan. Ruskean ja keltaisen sävyinen talo on ollut pitkään, sanoo Martti Kaukanen.
Vanha puutalo on Kaukasen lapsuuden ja nuoruuden ajan koti. Vuosiin hän ei ole enää asunut talossa. Talo jäi tyhjilleen 2000-luvun alkupuolella, kun aika jätti Kaukasen vanhemmista.
– Asukkaita ei ole ollut, mutta lämmöt ovat olleet päällä ja tuuletus toiminut. Kyllä tämä kunnossa on, ikäänsä nähden, tuumii Kaukanen.
Jokikadun puutalon viime vuodet ovat olleet vaiheikkaita.
Kaukasen perikunta suunnitteli kiinteistön myyntiä, mutta puutalon suojelua vaatineet tahot tulivat väliin. Kaukanen muistelee museoviraston ja Mikkelin kaupungin kanssa käytyjä neuvotteluja, jotka päätyivät suojeluun ja jatkoratkaisujen hakemiseen.
Kaukolan kaupunginosassa oli voimassa vanha asemakaava, joka mahdollisti asuinkerrostalon rakentamisen tontille.
– Moni yritti ostaa, rakennusliikkeet varsinkin. Vanhemmat eivät halunneet myydä.
Puutalo jäi Kaukolan kaupunginosan rakentamisen keskelle. Naapuritonteille ehti nousta elementtikerrostalot. Puutalotalon ulkoasu on nyt suojeltu, eikä taloa saa purkaa.
Omistajaperikunta ja kaupunki laativat tontille kaavamuutoksen perikunnan aloitteesta. Kaavaratkaisu on se, että noin 1 600 neliön tontista lohkotaan puutalolle 600 neliön oma tontti ja loppuosalle sallitaan uuden pienkerrostalon rakennusoikeus.
Kaava tuli lainvoimaiseksi viime keväänä valituskierroksen jälkeen. Pienkerrostalon rakennusoikeus on jo myyty. Nyt haetaan puutalolle uutta omistajaa.
Kaukanen myöntää, että jos suojelu ei olisi tullut voimaan, todennäköisesti puutalo olisi kadonnut katumaisemasta.
– Saattaa olla, että rakennusoikeus olisi myyty. Nyt on tämä tilanne ja sen mukaan edetään, tuumii Kaukanen.
Asemakaavan vahvistuttua omistajat asettivat talon myyntiin.
Toimeksiannon sai mikkeliläinen kiinteistövälitys Sp-Koti. Myyntineuvottelija Kari Loisa laittoi talon myyntisivustolle ja sanoo melkeinpä hämmästyneensä kovaa kiinnostusta.
Muutamassa päivässä kohdetta oli katsottu yli 7 800 kertaa.
– Varteenotettavia yhteydenottoja on kymmenkunta, sanoo Loisa.
Kyllä tämä kunnossa on, ikäänsä nähden.
Martti Kaukanen
Kaupanteko on vielä vaiheessa. Loisa luottaa siihen, että kaupat syntyvät.
– Tämä on hyvää aluetta.
Talo sai rakennusluvan vuonna 1912. Sama vuosiluku on julkisivun puolella erkkeritornin katon tuuliviirissä.
Kaukanen esittelee talon alkuperäistä, pahville liimattua julkisivu- ja rakennuspiirustusta. Kaupunkitalolla on maineikas suunnittelija, arkkitehti Armas Rankka, joka piirsi myös Hallituskadun Graniittitalon.
– Kyllä me tiedettiin suunnittelija, mutta ei se silloin aikoinaan niin tuntunut. Vanhemmat kyllä arvostivat.
Martti Kaukasen isä oli Heimo Kaukanen. Nimen muistavat ainakin vanhat mikkeliläiset, sillä hän oli kaupungin kaukolämpöpäällikkö ja mikkeliläisen kaukolämmön pioneereja. Äiti Sisko Kaukanen oli sairaanhoito-oppilaitoksen rehtori ja piti talon arjen käsissään.
Vuodet ovat kuluttaneet taloa, mutta kun katsoo vähän rapistuneen pinnan ohi, näkee maallikkokin, että talo on todella hieno.
Asuintilaa noin sata neliötä ja kokonaisalaa parisataa neliötä.
Kolmeen kerrokseen rakennetun talon keskikerroksessa asuttiin. Huoneita on neljä. Keittiössä säväyttää sakkiruutulattia. Olohuoneessa on vihreänsävyinen kaakeliuuni ja kadun puolen kulmalla erkkeri.
Joka huoneessa on jokin uuni, sillä talo lämpeni puulla. Nyt lämmön takaa kaukolämpö, Kaukasen talossa kuinkas muuten.
Avaralla ullakolla ovat rakenteet näkyvissä. Kadun julkisivua hallitsevat ruutuikkunainen ovi ja ikkunalliset kattorakenteet.
Ilman huonekaluja tilat tuntuvat autioilta. Menneen maailman hengen kuitenkin aistii. Vuosia tyhjässäkin talossa oli kalusteet paikoillaan, pöydän pitsiliinoja myöten.
Kaukanen ja Loisa miettivät talon käyttöä.
– Jos ajattelee asumista, olisi tehtävä peruskorjausta. Jokin näyttely- ja galleriakäyttö työtiloineen olisi sopiva ratkaisu, pohtii Loisa.
– Katto pitää, mutta alkajaisiksi se kyllä kannattaa uusia. Peltikatto on kestänyt sata vuotta. Vesivahinkoja ei ole, sanoo Kaukanen.
– Pihan puolen kuistin voisi muuttaa lämpimäksi tilaksi. Ullakolla on tilaa vaikka uusille huoneille.
Sanomalehti Länsi-Savo etsii parhaillaan Mikkelin kauneinta rakennusta. Kaukasta hymyilyttää.
– Olikohan se vuonna 1994, kun oli sama kilpailu ja tämä Jokikatu 9 valittiin kauneimmaksi. Meillä on jossakin lehtileikekin asiasta.
Toivon, että ostaja jatkaa talon hengessä ja vaistoaa sen ilmapiirin.
Martti Kaukanen
Pihalla on isoja puita, lehtikuusi ja tammi. Kaukanen muistaa, kuinka alle metrin mittaista tammenvesaa istutettiin pihalle. Omenapuita on puutarhassa, joka muuten on luonnontilassa.
Asemakaavaan merkitty uudisrakennus on soviteltu tontin takakulmaan. Kadun puolelle tulee pysäköintialue. Iso osa puutalon pihasta jää avoimeksi.
Jokikatu on Kaukolan ja Kalevankankaan kaupunginosien välimaita. Alueella on kulttuurihistoriallisia rakennuksia, joilla on rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa.
Vuodet ovat tuoneet kerroksellisuutta. Kadun puutaloista on muutama jäljellä.
Jokikatu 9 ja sen 600 neliön tontti myydään tarjouskaupalla. Pohjahinta on 50 000 euroa.
– Tuo pohjahinta katsottiin sellaiseksi, että se ei karkota kiinnostuneita. Tällaiselle kohteelle on vaikea asettaa kiinteää hintaa, sanoo Loisa.
Kun tarjouskaupassa tulee ensimmäinen tarjous, se on 48 tuntia voimassa. Omistajataho päättää jatkosta. Jos jatketaan, uusi tarjous on taas 48 tuntia voimassa.
Kaukanen ei spekuloi hintatasoa, vaan sanoo, että katsotaan.
Kaukaset hankkivat talon 1950-luvun puolivälissä. Keskustassa oli asuinosake valmiina, mutta kävi niin, että suoritettiin vaihto Jokikadun puutalossa asuneiden vanhojen rouvien kanssa.
Martti Kaukanen puhuu talosta lämpimästi ja hyvinkin tunteikkaasti.
– Meitä oli kolme veljestä. Lähdettiin maailmalle kuka minnekin ja vanhemmat jäivät taloon. Tänne oli kuitenkin hyvä palata, jos tuli lunta hihaan.
Reipastakin menoa oli. Kun vanhemmat olivat muualla, nuoret bailasivat talossa, mukana muun muassa Aake Kalliala.
Talo ja koko Jokikatu ovat palanen mikkeliläistä kaupunkihistoriaa.
– Tuolla asui Aija Talvi-Oksanen ja tuolla Kiviset. Närhisen talo on tuossa vastapäätä ja toisessa päässä Holmbergit, näyttelijä-ohjaaja Kalle Holmbergin isän talo.
Martti Kaukanen, pakko kysyä, että et sitten itse palaisi kotitaloosi ja laittaisi sen asumiskuntoon?
– No kuule, minä olen jo vanha. Talo on hieno, mutta ympäristö on muuttunut. Vanha Jokikatu on enää minun päässäni, eikä täällä ole enää monia muistelemassa.
– Mutta toivon, että talon ostaa sellainen, joka jatkaa talon hengessä ja vaistoaa sen ilmapiirin.