Lämmin aamu lupailee loppupäivälle helteistä keliä, mutta sisällä tallirakennuksessa on vielä viileää.
Mikkeliläisen hevostallin uumenissa kengittäjä Simo Ikonen vuolee Vilperi-hevosen kaviota tottunein ottein. Kumpaakaan ei jännitä, ei hevosta eikä kengittäjää. Ja miksikäs jännittäisikään, ovathan Vilperi ja Ikonen toisilleen tuttuja kavereita.
– Tässä työssä on tärkeää osata lukea hevosta. Täytyy katsoa tarkasti, miten hevonen liikkuu ja tulkita sen elekieltä. Vilperiä ei hermostuta yhtään, sen näkee heti, Ikonen tietää.
Ikonen on vaativassa ja tärkeässä käsityöläisammatissa. Tarkkuutta, huolellisuutta ja kärsivällisyyttä tekijältään edellyttävä kengitys on tärkeä osa hevosen terveyttä ja hyvinvointia. Kenkä suojaa kaviota ja estää sitä kulumasta.
Kengittäjän tärkein tehtävä on saattaa hevonen hyvään kaviotasapainoon.
– Hevonen astuu jokaisen askeleensa kavion päälle, joten on ihan perusedellytys, että kengät ovat kunnossa ja oikein laitettu. Kavion kunto vaikuttaa koko jalkaan ja koko hevoseen. Ja hevosellahan jalat ja kaviot ovat tunnetusti todella kovalla rasituksella.
Kengittäjän täytyy tuntea hevosen anatomia, hallita kengittämiseen ja vuolemiseen tarkoitetut työvälineet ja osata kengittää hevoskohtaisesti, sillä jokaisen hevosen kaviot ovat erilaiset.
– Kahta samanlaista hevosta ei ole, ei myöskään kaviota. Vaikka kengät tulevat minulle valmiina, täytyy niitä aina muokata alasimella hevoselle sopivaksi.
Ikonen, 36, kiinnostui hevosista ja raviurheilusta 14-vuotiaana. Ikosen kotitilalla oli ollut hevosia aina, mutta kun perhe osti 2000-luvun alussa ihka oikean ravihevosen, oli nuorukainen aivan myyty.
– Se hevonen säväytti ja sykähdytti ja sai kiinnostumaan hevosista.
– Siitä muutaman vuoden kuluttua olin ensimmäisiä kertoja ravitalleilla töissä. Muistan jo silloin ajatelleeni, että kengitys näyttää todella mielenkiintoiselta hommalta. Ja pääsin myös pari kertaa itse kokeilemaan.
Tässä työssä on tärkeää osata lukea hevosta.
Simo Ikonen
Käsityöt ovat olleet Ikosen sydäntä lähellä lapsuudesta saakka. Kun kiinnostus hevosia kohtaan syveni, oli ammattivalinta selkeä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Ikonen alkoi kengittää hevosia työkseen.
– Aivan täydellinen työ minulle. Päivääkään en ole katunut sitä, että lähdin tälle alalle.
Koska töitä tehdään useita satoja kiloja painavan eläimen kanssa, liittyy kengittäjän ammattiin omat luontaiset riskinsä. Ikoselle itselleen ei ole koskaan sattunut suurempia haavereita.
– Joskus ihan alkuaikoina taisin saada pari kertaa kaviosta, mutta en kuitenkaan mitenkään tuntuvasti. Olin urani alkuvaiheilla vielä turhan uhkarohkea, mutta sekin karisi pois kokemuksen kartuttua.
Ikonen nostaa toistuvasti esiin hevosen eleiden ja ilmeiden lukutaidon merkityksen. Se on työn onnistumisen kannalta kaiken a ja o.
– Jos hevonen on hermostunut, silloin voi syntyä vaaratilanteita. Kokemus opettaa tunnistamaan hevosen mielialoja.
Pahin virhe, jonka kengittäjä voisi Ikosen mukaan tehdä, olisi naulan lyöminen väärään asentoon tai liian syvälle kavioon.
Ikonen kuitenkin vakuuttaa, etteivät ammattilaiset tällaisia virheitä tee.
Kengittäjän työasennot ovat toisinaan hankalan näköisiä. Työssä kuitenkin pärjää, jos pitää itsensä kunnossa.
– Itselleen sopivien työasentojen löytäminen vie aikaa, mutta kun ne löytyvät, niin homma kyllä onnistuu jatkossa. Fyysisestä kunnosta on syytä pitää huolta, sillä tämä työ sisältää paljon kyykistelyä.
Yhden hevosen kengittäminen vie kokeneelta ammattilaiselta aikaa noin 50 minuuttia. Viikon aikana Ikonen ehtii kengittämään kymmeniä hevosia.
– On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei tätä työtä tehdä koskaan kiireessä ja hätiköiden. Kengittäminen vaatii jokaisen hevosen kohdalla tarkkuutta. Jos aikaa menee enemmän, niin sitten sitä menee. Kyse on kuitenkin hevosen hyvinvoinnista. Aina mennään hevonen edellä, Ikonen painottaa.
Tavallisesti Ikonen aloittaa työpäivänsä aamuisin kello 8 kieppeillä. Joskus päivät saattavat venyä iltatöiksi.
– Koskaan kun ei voi varmuudella tietää, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Joskus vastassa voi olla hevonen, joka ei annakaan niin helpolla käsitellä. Ei päivien venyminen kuitenkaan haittaa. Mitä hevonen tarvitsee, se tehdään.
Töitä Ikoselle riittää tällä hetkellä niin paljon kuin hän ehtii tekemään, sillä hänen lisäkseen kengittäjiä on Mikkelin alueella vain kourallinen.
– Taloustilanne on mikä on, ja sen takia hevosten määrä on vähentynyt viime aikoina tuntuvasti. Siitäkään huolimatta minulla ei tällä hetkellä ole mitään paniikkia, töitä on oikein hyvin. Mutta tulevaisuus totta kai huolettaa.
Ikonen sanoo olevansa unelma-ammatissaan. Hän ei haluaisi tehdä mitään muuta työtä.
– Koskaan ei ole harmittanut lähteä töihin. Saan yhdistää tässä ammatissa kaksi minulle tärkeää asiaa, hevoset ja käsityöt. Mikäs sen parempaa, Ikonen hymyilee.
Kun kysyn, mitkä ovat Ikosen työn parhaita paloja, ei vastausta tarvitse kauaa odotella.
– Kun pääsen työskentelemään hevosurheilun huippuvalmentajien kanssa ja kengittämään heidän huippuhevosiaan, niin onhan se todella hienoa, Ikonen tunnelmoi.