Marja-Leena ja Niilo Jukaraisen kotipaikka Mikkelin Hiirolassa on viehättävä näky. Hiekkatieltä vehreään pihaan kaartaessa silmiin osuu ensimmäisenä taidolla hoidetut kukkapenkit. Kun joku kukka nuupahtaa, viereen nousee toinen. Jukaraisten puutarhan kiertokulku on tehty toimivaksi.
Värikästä pihaa ympäröivät vanhat tallirakennukset, joissa asui lehmiä aina vuoteen 2012 saakka.
Pihapiirin kruunu on keltainen asuintalo, joka on seissyt jykevästi paikallaan lähes 170 vuotta. Talo on Marja-Leenan lapsuudenkoti. Hänen sukunsa asettui tilalle asumaan noin 90 vuotta sitten.
Kukkaistutusten lomasta pilkottaa Marja-Leenan käsitöitä: keppien nokassa nököttäviä keraamisia lintuja. Lasitetut työt saavat olla pihalla alkukeväästä loppusyksyyn. Talven ajaksi työt nostetaan suojaan pakkaselta.
Mitä enemmän pihaa tutkii, sitä varmemmin tietää, että savityöt ovat Marja-Leenalle rakas ja tärkeä harrastus.
– Onhan näitä jokunen tullut tehtyä. Ja sisällä on vielä paljon enemmän, hän vinkkaa.
Suuren tuvan pöydälle on nostettu nähtäville lisää keramiikkatöitä, erikokoisia eläinfiguureja. On hevosia, lampaita ja koiria, lehmiä, sonneja ja piskuisia vasikoita.
– Näitä lehmäteoksia on aika paljon, Marja-Leena kun on kasvanut lehmien parissa, Niilo Jukarainen sanoo.
Pariskunta esittelee myös keraamisia korvakoruja, lautasia, kulhoja ja vaaseja. Suurimpaan osaan niistä Marja-Leena on maalannut kauniita kukkakuvioita.
– Anu Pentik on yksi esikuvistani. Jos nyt joku pitäisi nimetä, Marja-Leena miettii.
Hän valmistaa keramiikkaa myös myyntiin.
– Tälläkin hetkellä on pari tilaustyötä tekeillä. Ei minulla ole omia nettisivuja tai muuta vastaavaa, mutta sana on näemmä kiertänyt, hän naurahtaa.
Joitakin Marja-Leenan töitä on myynnissä Pirtin Kehräämön tehtaanmyymälässä Hiirolassa. Kaupan on esimerkiksi keraamisia nappeja sekä lammasfiguureja ja -korvakoruja.
Marja-Leena innostui saven muotoilusta jo 70-luvulla, kun lähistöllä asunut keraamikko Liisa Hallamaa alkoi järjestää kotonaan savipajoja.
– Liisa oli todella taitava käsistään. Hän työskentelikin pitkään Arabialla taiteilijana. Liisa huomasi innostukseni ja kannusti minua tekemään lisää keramiikkaa. Siitä se kipinä tuli, Marja-Leena muistelee.
Keramiikan tekeminen ei ole hätäisten hommaa. Pienetkään keramiikkatyöt eivät valmistu päivässä, sillä teosten polttaminen ja kuivuminen ottavat oman aikansa. Marja-Leena laskeskelee, että yksinkertaiset korvakorut tulevat valmiiksi parissa päivässä, mutta isommat työt vievät aikaa jopa kolme viikkoa.
– Kuivumisaika on isoissa töissä vähintään viikko. Polttouunissa työt ovat noin vuorokauden. Onneksi meillä on oma uuni, jonne mahtuu kymmenkunta teosta kerrallaan. Ihan yhtä työtä varten ei kehtaa uunia lämmittää, Marja-Leena nauraa.
Myös talon isäntä on taitava käsistään. Kun viimeiset lehmät lähtivät tilalta reilu kymmenen vuotta sitten, muokkasi Niilo Jukarainen vanhasta navetasta puuverstaan.
Siellä hän nikkaroi muun muassa huonekaluja, puisia keittiötarvikkeita sekä nukenrattaita ja muita leluja lapsille.
– Innostus nikkarointiin sai alkunsa noin 15 vuotta sitten Mikkelin kansalaisopiston puutyöpajassa Haukivuorella. On mukavaa, kun on aina jotakin puuhaa. Marja-Leena tekee keramiikkaa ja hoitaa puutarhaa, minä nikkaroin ja korjaan. Ei meiltä tekeminen lopu, Niilo Jukarainen nauraa.
