Sitä pastori katseli kummissaan, kun kirkossa näytti niin vaisulta/oli mummoja muutama tummissaan, kaino kuorsaus karkasi Kaisulta.
Näin riimitteli sanataiteilija Juice Leskinen vuonna 1981 julkaistussa kappaleessa Ekumeeninen jenkka. Samanlaisia ajatuksia on viime aikoina pyöritelty Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa.
Taustalla on pääjumalanpalvelusten osallistujamäärien raju lasku viime vuosina. Vuodesta 2014 vuoteen 2022 pääjumalanpalvelusten kävijämäärät ovat vähentyneet 45 prosentilla.
Kirkossa käymisen vähentymistä kuvaa sekin, että koronavuosien jälkeen nyt pidetään jälleen saman verran jumalanpalveluksia kuin ennen pandemiaa, mutta niissä käy noin kolmannes vähemmän väkeä.
Ilmiö ei ole vain Mikkelille tyypillinen vaan koskee koko Suomea. Perinteiseen sunnuntaikirkkoon suuntaa askeleensa yhä harvempi. Mikkelin alueella asiaan vaikuttaa myös se, että väestö on suhteellisen iäkästä.
Kevään aikana Mikkelissä on alettu pohtia myös sitä, voisiko jumalanpalvelusten sisällöllä olla vaikutusta asiaan.
Vanhat Syntiveljet-ryhmän kirkkovaltuutettu Eija Peura jätti tammikuussa valtuustolle aloitteen otsikolla Miksi kirkot ammottavat tyhjyyttään. Peura peräsi keskustelua jumalanpalvelusten sisällöstä. Allekirjoittajina oli koko Vanhojen Syntiveljien ryhmä.
Toinen toistaan tarvitsee -ryhmän valtuutettu Jyri Eskelinen täydensi aloitetta maaliskuussa. Eskelinen haastoi alueneuvostot ja aluekappalaiset pohtimaan sitä, miten niiden omaa jumalanpalvelus- ja hartauselämää sekä raamattuopetusta voisi kehittää.
Valtuutettujen aloitteet ovat parhaillaan lausuntokierroksella.
– Alueneuvostoista on jo tullut ilahduttavaa palautetta, Eskelinen sanoo.
Peura ja Eskelinen korostavat, etteivät ole ensimmäisinä asiaa miettimässä. He haluavat kuitenkin nostaa esille pohdinnan keinoista, joilla kirkko ja seurakunta pysyisivät osana mikkeliläistä elämää ja jotka saisivat myös nuoret seurakuntalaiset kiinnostumaan.
– Tässä on kyse siitä, että haetaan yhteistyössä ratkaisuja ja kehitetään sisältöjä. Etsitään keinoja, joilla kirkon ydinsanomaa saadaan tuotua paremmin esille, Eskelinen sanoo.
– Me haluamme aktivoida ja pitää yllä keskustelua, Peura korostaa.
Hän on itse todennut tilanteen.
– Olin Pitäjänkirkossa, jossa oli 13 ihmistä osallistumassa sunnuntaijumalanpalvelukseen ja viisi kirkon työntekijää. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Kuten ei siinäkään, että Tuomiokirkossa on paikalla 90 ihmistä.
Valtuutetut painottavat, ettei heidän aloitteissaan ole kyse siitä, että jumalanpalveluksen perusteita pitäisi muuttaa.
– Jumalanpalvelus on minulle kirkollisen elämän keskeinen asia. Sinne voi jokainen tulla sellaisena kuin on. Ja liturgia on totta kai jumalanpalveluksen keskiössä. Mutta voisivatko saarnat kosketella enemmän tätä päivää, aiheita, jotka koskettavat seurakuntalaisia, pohtii Peura.
Eskelinen kaipaisi jumalanpalveluksiin enemmän iloa ja lähestyttävyyttä.
– Voisiko jumalanpalvelus olla suuri ilon juhla, jonne voi tulla kiittämään ja kuulemaan ainutlaatuista sanomaa? Ja voitaisiinko lapset huomioida paremmin? Lapset kutsutaan alussa eteen Messimessussa ja Lähismessuissa lapsille on omaa ohjelmaa. hän sanoo.
– Ja Messimessuissa on välitön ja yhteisöllinen tunnelma, koska tila on sopivan pieni. Siellä yhteisöllisyys toteutuu hienosti, Peura jatkaa.
Sisältökysymykset ovat ajankohtaisia Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa myös siitä syystä, että erilaiset vapaaehtoisten yhteisöistä ponnistaneet messuyhteisöt, kuten mainitut Lähismessut ja Messimessut Lähemäellä ovat nousseet todella suosituiksi. Niissä käy lapsiperheitä, jotka eivät käy perusjumalanpalveluksissa.
Samaan aikaan erikoismessut, kuten rockmessu ja keväällä ensimmäisen kerran järjestetty neulekirkko, ovat myös olleet hyvin suosittuja. Nekin tuovat kirkkoon sellaista väkeä, joka ei siellä yleensä käy.
– Jotain spesiaalia olisi hyvä välillä olla, kuten myös Tuomasmessut. Mutta yleisesti ottaen jumalanpalveluksista voisi tehdä helpommin lähestyttäviä ja elävämpiä.
– Miksei esimerkiksi pappi voisi jäädä jumalanpalveluksen jälkeen keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa? Siinä olisi hyvä tilaisuus puhua, jos jokin asia saarnassa herätti kysymyksiä tai jos on jokin asia sydämellä, Peura kysyy.
– Ja tietävätkö mikkeliläiset tarpeeksi hyvin sen, että kirkko on päivisin auki ja että sinne voi tulla hiljentymään, hän jatkaa.
Eskelinen tiivistää ajatuksiaan seuraavasti:
– Nyt pitää pohtia, miten kirkko saadaan pysymään keskellä kaikkien mikkeliläisten elämää. Ettei tule sellaista jakoa, että nuo tuolla käyvät kirkossa ja nuo muut eivät.
– Kirkon pitäisi olla paikka, jossa kaikki käyvät. Myös ne, jotka kohtaavat myös Jukurien peleissä ja muissa yhteyksissä. Kirkon pitäisi olla osa ihmisen elämää.