Tähän ikään sitä on kuullut niin paljon ettei ihan vähästä hermostu.
Viime aikoina olen kuitenkin ottanut kierroksia siitä kohtuuttomasta haukkumisesta, jota mikkeliläiset torikahvilanpitäjät ovat saaneet osakseen tekstiviestipalstalla ja sosiaalisessa mediassa.
Rumiksi on teltat lytätty ja ihan väärässä paikassakin osa tuntuu olevan. Väärässä paikassa on sellainenkin torikahvila, joka ei vielä edes torilla ole!
Mielipiteensä saa toki ilmaista vapaasti jokainen. Ja esteettiset elämykset ovat aina osa kokonaisuutta. Ja minunkin mielestäni voisi ihan hyvin olla Mikkelin torilla vaikka oikein samanmallinen kahvilasuora, jossa kaikki olisivat vähän saman tyylisiä ulkoasultaan.
Mutta kun Mikkelin torikahviloilta aletaan vaatia samanlaista ilmettä kuin Pariisin kahviloilta (onkohan niillä muuten siellä edes toria?), mennään metsään komeassa nelipyöräluisussa. Pientä rajaa nyt!
Kritiikin syytäjille voisin suositella vaikka tuollaista kuukaudenkin työelämään tutustumisjaksoa torikahvilan pitämisessä. Siinä jo tulisivat toiminnan reunaehdot tutuiksi. Ei ole ihan helppoa hommaa.
Suomalaisessa torikahvilan pitämisessä on vielä se ominaisuus, että sesonki on maksimissaan tuollaiset neljä-viisi kuukautta pitkä. Loput seitsemän kuukautta torikahvila on pakattuna varastossa. Elleivät sen pitäjät ole ympärivuotisia hulluja kuten Toripulun miehet.
Niinpä sen kahvilarakennelman pitää olla aika kompaktisti kasaan menevä. Siinä ei hirmuisen raskaita rakenteita viitsi kukaan suosia. Ja tästä asiasta taitaa muuten olla torisäännössäkin joku maininta.
Kustannuspuoli vaikuttaa asiaan myös. Torikahvilassa tili tehdään yleensä niinä neljänä-viitenä kuukautena, lopun aikaa kahvila ei tuota mitään, vaikka se olisi kuinka tyylikäs ja ilo silmälle. Niinpä sen pitää olla ainakin kohtuullisen edullinen hankittava.
Mikkelissä on Suomen paras tori ja siellä on Suomen parhaat torikahvilat. Sanon tämän vuosikymmenten kokemuksella.
Mikkelin torista tekee Suomen parhaan myös se, että sinne näkyy vuosittain tulevan uudenlaista kahvila- ja ravintolatoimintaa. Sitä ei sinne tulisi, jos torilla ei saisi olla myös kevyttä ja helposti kuljetettavaa kalustoa. Ja monimuotoisuutta.
Mikkelin torin ilme on moninainen ja hyvä niin. Sitä moni täällä käyvä kadehtii. Jos meidän toriamme alkaa hävetä, saa hävetä jo melkein kaikkea tässä maailmassa.
Minä ajattelin sen sijaan mennä torille kahville. Ja ostoksille.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.