Australianterrieri Rölli ei päästä pihaustakaan, kun ulko-ovi käy ja sisään astuu vieras ihminen. Se tervehtii vieraan iloisesti häntää heiluttaen, ottaa rapsutukset vastaan ja asettuu sitten omistajansa Kimmo Kanniaisen jalkoihin istumaan.
Luonteeltaan sosiaalinen ja ystävällinen Rölli on koulutettu käyttäytymään rauhallisesti. Vahtikoiraksi Röllistä ei suoranaisesti ole, mutta sillä on muita hienoja taitoja. Rölli nimittäin osaa varoittaa, kun sen isännän kipukohtaus lähenee. Rölli on Mikkelin ainut kipukoira.
Työtapaturmassa vammautunut Kanniainen kertoo Röllin aistivan lähestyvän hermokipukohtauksen omistajansa hengityksestä. Koira ilmaisee lähestyvän kohtauksen tökkimällä voimakkaasti kuonollaan, nuolemalla kasvoja tai haukahtelemalla. Kanniaiselle koiran hälytys tarkoittaa sitä, että on aika ottaa lääke.
– Kun Rölli hälyttää, kipu ei ole vielä alkanut. Rölli antaa viestin noin puolta tuntia ennen kipukohtausta, jolloin lääke ehtii vaikuttaa, Kanniainen kertoo.
Kanniainen on kärsinyt kroonisista hermokivuista 22 vuotta. Kesäkuussa vuonna 2001 Kanniaisen vasen käsi jäi työtapaturmassa mankelitelojen väliin.
– Laitteen pyörimisliike loppui, mutta paine ei vapautunut. Hermot litistyivät. Taju lähti vasta esimiehen autossa matkalla sairaalaan.
Kolmen viikon sairausloman jälkeen Kanniainen palasi raskaaseen työhön. Sen seurauksena kivut pahenivat sietämättömiksi. Kanniainen meni uudestaan lääkärin puheille ja vaati, että käden tilanne selvitettäisiin. Neurologian poliklinikalta Kanniainen sai diagnoosin: monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä CRPS.
Hermoratamittauksen mukaan kyseessä oli laaja-alainen hermovaurio. Sitä ei voi parantaa, mutta kipuja voi lievittää lääkkeillä ja esimerkiksi ihon alle asennettavalla kipusimulaattorilla, jollainen Kanniaiselle asennettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003.
– Kipusimulaattorin asennuksen, korjauksen ja vaihdon takia minua on leikattu vuosien varrella 25 kertaa, Kanniainen sanoo.
Hän kertoo, että vaikka laite on vienyt noin 70 prosenttia kivuista pois, on lääkkeitä silti käytössä laaja kirjo.
Rölli tuli kuvioihin vuonna 2018. Se oli käänteentekevä vuosi.
Suomen Kipu ry:n hallituksessa mukana oleva Kanniainen oli lukenut netistä suomalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin koirien voivan haistaa ihmisten kiputiloja.
Käytännössä koulutus vaatii kärsivällisyyttä, paljon toistoja ja erittäin paljon makupaloja.
Tietoa ja ohjausta Kanniainen sai Innomedidogs-nimisestä yhdistyksestä, joka selvittää koiran mahdollisuuksia olla terveyden tukena arjessa.
Koulutus aloitettiin melkein heti sen jälkeen, kun Rölli oli asettunut taloon. Siihen aikaan koira oli noin puolivuotias.
– Tutkijat sanovat, että kun kipukohtaus lähestyy, ihmisen kehossa alkaa erittyä biomarkkereita, jotka alkavat tuoksua hengityksessä. Kun koira oppii tunnistamaan kivun tuoksun, se voidaan opettaa myös kertomaan siitä ihmiselle, Kanniainen havainnollistaa.
Ahkeran harjoittelun myötä koira oppii yhdistämään kivun hajun, siihen reagoimisen ja palkinnon.
– Käytännössä koulutus vaatii kärsivällisyyttä, paljon toistoja ja erittäin paljon makupaloja. Mitään ydinfysiikkaa kipukoiran kouluttaminen ei ole.
Kanniaisen mukaan kuka tahansa voi kouluttaa koiran tunnistamaan kipua. Koiran rodulla ei ole väliä.
Rölli reagoi ensimmäistä kertaa kipukohtaukseen kahdeksan kuukauden ikäisenä.
Nyt viisivuotiaana Rölli ilmoittaa Kanniaiselle lähestyvästä kipukohtauksesta myös yöllä.
– Koira herättää nuolemalla kasvoja ja tökkimällä kuonollaan. Joskus kyse saattaa olla ihan vain siitäkin, että käsi on jäänyt kehon alle puristukseen ja täytyy vaihtaa asentoa.
Mitä voimakkaampi kipukohtaus on tulossa, sitä vahvemmin Rölli siitä ilmaisee.
– Joskus öisin Rölli saattaa hellästi nakertaa tai näykkiä kasvoja. Silloin en joko ole kiinnittänyt huomiota ensimmäiseen ilmoitukseen tai tulossa on hyvin voimakas kipukohtaus.
Röllin avulla Kanniaisen kipukohtaukset ovatkin vähentyneet huomattavasti. Ennen Rölliä kipukohtauksia tuli kolme tai neljä viikossa, nyt niitä tulee keskimäärin kolme kuukaudessa. Nekin tulevat silloin, kun koira ei ole paikalla.
Minulla on todella kova halu auttaa muita kipujen kanssa kamppailevia.
– Röllistä on ollut korvaamaton apu, ihan ehdottomasti.
Kanniainen jäi kipujen takia eläkkeelle vuonna 2004.
Sen jälkeen hän on keskittynyt vapaaehtoistyöhön. Hän on auttanut muita kipukroonikkoja kertomalla omista kokemuksistaan.
Kanniainen esimerkiksi vierailee Röllin kanssa joka perjantaina kello 12–14 Mikkelin keskussairaalan Olka-pisteessä.
– Sinne voi tulla kuka tahansa kuulemaan kroonisista kivuista ja kipukoirista tai ihan vain katsomaan Rölliä, Kanniainen vinkkaa.
Kanniainen vetää Mikkelissä myös vertaisryhmiä muille, jotka kärsivät kroonisesta tai pitkittyneestä kivusta. Tällä hetkellä vertaisryhmä on kesätauolla, mutta se jatkuu jälleen syksyllä.
– Minulla on todella kova halu auttaa muita kipujen kanssa kamppailevia. Vertaisryhmässä saa vertaistuen lisäksi esimerkiksi vinkkejä arjesta selviämiseen, Kanniainen kertoo.
Kanniainen haluaa jakaa tietoa kipukoirista ja kroonisista kivuista niin paljon kuin mahdollista. Tiedon jakaminen on hänelle sydämenasia.
– Tiedän omakohtaisten kokemusteni kautta, miten valtava apu kipukoirasta voi olla. Suosittelen kipukoiran kouluttamista vilpittömästi kaikille heille, joiden elämää kivut varjostavat.
Hänen mielestään koira auttaa kipukroonikkoa useammalla tavalla.
– Jo eläimen läsnäololla on vahva psyykkinen vaikutus. Eläin esimerkiksi rauhoittaa ja tuo turvaa, Kanniainen päättää.