Mikkeliläinen Ulla-Maija Suuniittu valittiin äskettäin tehtävään, jota ei näinä aikoina voi pitää kovin suosittuna.
Hän toimii Mikkelin Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtajana. Pitkään varapuheenjohtajana toiminut Suuniittu joutui ottamaan puheenjohtajan vastuut jo viime kesänä, kun edellinen puheenjohtaja jätti tehtävänsä ja koko seuran.
Venäjä sotii parhaillaan oikeudettomasti ja raakalaismaisesti Ukrainaa vastaan. Länsi, joukossa myös Suomi, on katkonut yhteyksiään Venäjään, joka eristäytyy ja totalitarisoituu yhä pahemmin. Valtiolliset ja kaupalliset yhteydet Suomen ja Venäjän välillä ovat tällä hetkellä käytännössä olemattomat.
Tästä on joutunut kärsimään myös Suomi-Venäjä -seura sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Jäseniä on eronnut paljon vastalauseena Venäjän toiminnalle. Tunteet ovat kuohuneet voimakkaastikin.
– Meidän toimintaedellytyksemme ovat tällä hetkellä koko lailla olemattomat. Mietinnässä oli myös seuran lakkauttaminen ja osa jäsenistä olikin sitä mieltä että joutaa mennä koko seura.
– Päätimme kuitenkin jatkaa. Koska joskus tämäkin sota loppuu ja joskus tulee aika, jolloin suhteita voidaan taas elvyttää.
– Siihen voi mennä pitkäänkin, mutta sitä varten pitää olla joku organisaatio valmiina, miettii Suuniittu.
Suomi-Venäjä -seura on oman määritelmänsä mukaan ”poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka tarjoaa tietoa ja mahdollisuuksia tutustua Venäjän kulttuuriin, kieleen ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin.”
Seuran tehtäviksi listataan myös suomen- ja venäjänkielisten ihmisten yhdistäminen ja venäjän kielen opiskelun edistäminen.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan seura julkaisi seuraavan kannanoton:
Venäläisvihan lietsominen ei auta yhtään.
Ulla-Maija Suuniittu
Suomi-Venäjä -seura vaatii Venäjän johtoa lopettamaan sotatoimet Ukrainassa välittömästi. Käynnissä oleva sota aiheuttaa suurta kärsimystä etenkin ukrainalaisille. Venäjän hyökkäys on täysin kansainvälisen oikeuden vastainen ja Venäjän viestintä toimistaan on valheellista sekä kansainvälisesti että oman maansa kansalaisilleen. Ystävyysseura-ajattelun ydintä on rauha ja ihmisten välinen yhteistyö yli rajojen. Venäjän hyökkäys ja sotatoimet ovat siten täysin Suomi-Venäjä -seuran arvojen vastaisia.
Tämän jälkeen Venäjän ulkoministeriö lopetti yhteistyön seuran kanssa. Myös Suomen puolelta yhteistyö Venäjän viranomaistahoihin on katkaistu.
Suuniittu sanoo olevansa pettynyt nykyiseen tilanteeseen.
– En olisi ikinä uskonut Venäjän käyttäytyvän noin aggressiivisesti. Vaikka tietysti on nyt helppo sanoa, että olin sinisilmäinen. Ehkä olisi pitänyt reagoida jo silloin, kun Venäjä miehitti Krimin, hän pohtii.
Hän on huolissaan siitä, että Venäjän aloittama sota lietsoo suomalaisissa vihaa tavallisia venäläisiä kohtaan.
– Taas kuuluu niitä vanhoja yleistyksiä. Että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Ja pelätään, että Venäjä hyökkää Suomeen. Minuakin on sanottu kommunistiksi kun tässä seurassa toimin.
– Minä haluan ajatella kuitenkin niin, että venäläiset ihmiset ja Venäjän hallinto ovat kaksi eri asiaa. Kyllä sielläkin varmasti sotaa vastustetaan, vaikka nyt ne äänet tukahdutetaan.
– Ja mitä tulee tulevaisuudessa? Mitä Putinin jälkeen? Tuleeko hänen tilalleen mitään parempaa, Suuniittu miettii.
Suuniitun kiinnostus Venäjää kohtaan alkoi opiskeluaikoina.
– Kävin vuonna 1969 opiskelijana Leningradissa. Tykästyin siihen ilmapiiriin, venäläiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Kävin siellä vuosittain vuoteen 1985 saakka.
– Sitten tuli pitkä tauko. Vasta Neuvostoliiton lakattua, 1990-luvulla kiinnostukseni heräsi jälleen. Opiskelin venäjää ja matkustelin Pietarin ja Moskovan lisäksi Karjalassa, Murmanskissa ja Siperiassa, jossa kävin Magadanissa asti, Ohotanmeren rannalla.
– Ymmärsin, miten iso maa Venäjä on ja miten se kokonaisuutena on jotain ihan muuta kuin Pietari ja Moskova. Ja miten erilainen maa se on, hän luettelee.
Edelleen hän korostaa Venäjän kulttuuriperintöä, sen kirjallisuutta, musiikkia ja näyttämötaiteita.
– Jaksan edelleen toivoa, että ihmisten ennakkoasenteet lievenisivät ja että suomalaiset voisivat suhtautua avoimemmin mielin venäläisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Politiikka ja se, miten Venäjän hallinto toimii, ovat sitten ihan eri asioita.
Valtakunnan tasollakin Suomi-Venäjä -seura ilmoittaa tämän hetken toimintamuodoikseen ajankohtaistiedon tuottamisen ja julkiseen Venäjä-keskusteluun osallistumisen, rauhan edistämisen ja sodanvastaisten venäläistoimijoiden esiinnostamisen.
– Tärkeää on myös rasismin vastainen työ ja Venäjältä paenneiden auttaminen, Suuniittu lisää.
Kulttuurin kautta toimintaa pidetään nytkin elossa.
– Olemme taas käynnistelemässä lukupiiriä, jossa perehdytään venäläiseen nykykirjallisuuteen. Lukeminen on erinomainen tapa siinä, kun yrittää ymmärtää venäläistä luonteenlaatua ja heidän historiaansa, Suuniittu sanoo.
Hän toivoo, että asioihin voitaisiin suhtautua ilman tarpeettomia tunneryöpsähdyksiä.
– Venäläisvihan lietsominen ei auta yhtään. Me olemme aina Venäjän naapurimaa, sille me emme voi mitään. Jonkinlaiset suhteet meidän on sinne suuntaan aina pidettävä.
– Itä-Suomelle Venäjä on ainakin ollut hyvin tärkeä myös taloudellisesti. Suhteiden normalisoitumiseen voi mennä kauan, mutta joskus se tapahtuu, uskoo Suuniittu.