Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä, päättäjä | SDP:n valtuutettu Jenni Tissari haluaa osallistaa kaupunkilaisia päätöksentekoon ja karsia byrokratiaa – "Hyssyttelemällä ei kukaan opi mitään"

Kuka olet?

– Olen Jenni Tissari, 35-vuotias syntyperäinen mikkeliläinen. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja (yamk) ja auktorisoitu seksuaalineuvoja. Kävin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen parissa.

– Koulutietäni tuettiin mielikuvituksellisella ja laadukkaalla otteella läpi peruskoulun ja sain luokanvalvojikseni metkujani ymmärtävät henkilöt. Kiitos Jari Jalkanen ja Mauno Pulkkinen pitkistä hermoistanne. Lukioon hakeutuminen oli luonnollinen jatkumo koulutielleni.

– Opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa kommunikaatiomenetelmiä ja esihenkilötyön lisäopintoja. Olen ikuinen oppija ja innokas kehittäjä. Tylsistyn melko nopeasti, joten kaipaankin elämässäni uutta opittavaa jatkuvasti.

– Perheeseeni kuuluu aviomies sekä kolme lasta iältään 7, 15 ja 18. Sekä kolme kissaa ja koira.

Mitä teet työksesi?

– Työskentelen tällä hetkellä kehitysvammaisten ympärivuorokautisessa palveluasumisyksikössä yksikönjohtajana. Saan työstäni valtavan paljon ja arvostan suuresti henkilökuntaamme sekä aina niin avoimia, erityisiä ja tärkeitä asukkaitamme.

– Töitä olen tehnyt kovasti hyvin nuoresta lähtien myös opiskelujen ohella ja kokeillut aloja melko laajallakin skaalalla. Olen työskennellyt vuosia päivystyspoliklinikalla sekä vetänyt erilaisia projekteja, mutta ollut myös töissä esimerkiksi lastensuojelussa, makkaratehtaalla ja kirkon oppaana.

Mitä luottamustoimia sinulla on?

– Olen Sdp:n kaupunginvaltuutettu ja hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnan varapuheenjohtaja. Varajäsenenä olen myös kaupunginhallituksessa, maakuntavaltuustossa sekä Etelä-Savon hyvinvointialueen aluevaltuustossa.

– Paikkoja olisi ollut varmasti tarjolla enemmänkin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi hakeutua kaikkiin mahdollisiin valtuustoihin ja hallituksiin. Toisille useammassa paikassa näkyminen ja kuuluminen on varmasti tärkeämpää kuin itselleni.

Miksi läksit kunnallispolitiikkaan?

– Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä yksittäistä asiaa, mikä minut ajoi mukaan.

– Päivystyksessä työskennellessäni näin hyvin läheltä ihmisten huonovointisuutta, pienen lapsen äitinä törmäsin toistuvasti varhaiskasvatuksen epäkohtiin ja palvelujen saatavuuden hankaluus ärsytti minua valtavasti.

Mikkeli on täynnä tarmokasta väkeä, joiden äänet ansaitsevat tulla kuulluksi.

– Seuratessani tuolloista päätöksentekoa minulle ei tullut tunnetta, että nuorten ja perheellisten asioita olisi ajettu riittävästi. Nuorempien päättäjien osuus luottamustoimissa loisti poissaolollaan ja valtuuston keski-ikä huiteli omia menojaan.

– Ei minun lapsuudessani ympärilläni olevista ihmisistä kukaan politiikkaa seurannut, enkä seurannut itsekään. Ajatukseni nyt vain oli, ettei se niin vaikeaa voi olla ja jos itse pystyn tekemään työtä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi, varmasti yritän. 30 euroa köyhempänä minut valittiinkin valtuustoon hyvällä äänisaaliilla vuonna 2017.

– Suurin osa ideoistani tulee nopeasti. Sitten ne toteutetaan eikä jahkailla.

Mikä ratkaisi puoluevalintasi?

– Nuorempana, vähätuloisena opiskelijana ja perheenäitinä en juuri nähnyt muita mahdollisia puolueita, jotka olisivat ajaneet tuolloin minun asioitani tai jakaneet saman arvomaailman.

– Nyt kuitenkin on selkeästi havaittavissa, että puolueiden aiemmin niin selkeät boksit alkavat raottelemaan reunojaan, eivätkä niiden väliset aatteet ja arvot enää olekaan ehkä niin kaukana toisistaan.

– Elämäntilanne vaikuttaa varmasti puoluevalintaan jos se ei tule suoraan verenperintönä.

Millaisia asioita haluat edistää?

– Haluan edistää ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia, opiskelijoiden oikeuksia laadukkaaseen opetukseen, yksinäisyyden ja toivottomuuden tunteen vähentämistä, osallisuuden lisäämistä päätöksentekoon sekä turhan byrokratian poistamista.

– Oma kokemukseni on, että kaupungissa saa odottaa aidan rakennuslupaa kuukausikaupalla ja hakemuksesta pyydetään lausuntoja ja dokumentteja sieltä sun täältä. Pieni porukka voi kuitenkin tietyissä asioissa istahtaa pöydän ääreen kaikessa hiljaisuudessa ja lyödä muina miehinä leiman paperiin, joka tuo kaupungille miljoonien eurojen laskun.

– Virheitä on turha hyssytellä. Ne pitää selvittää. Hyssyttelemällä ei kukaan opi mitään eikä toimintaan tule muutoksia.

Miten kuvailet itseäsi?

– Nopea, huumorintajuinen, mielikuvituksellinen, kunnianhimoinen ja touhukas.

Mikä saa sinut iloiseksi?

– Aktiivinen tekeminen ja lepääminen sopivassa suhteessa, läheiset ihmiset ja hyvä ruoka. Uudet oivallukset ja ihmisen omien voimavarojen löytäminen ja hyödyntäminen.

Entä murheelliseksi?

– Itikat, märät kengät ja turvakatseet. Tietysti myös pahansuopaisuus, epärehellisyys ja ihmiset, jotka teettävät omat työnsä muilla.

Miten lataat akkujasi?

– Kalastan, marjastan ja sienestän. Rakastan saunomista ja uimista. Luonnossa liikkuminen kaikkinensa on terapeuttista ja rauhoittavaa.

Mistä et luovu mistään hinnasta?

– En juuri arvosta materiaaleja. Puusaunasta en luopuisi ikinä.

– En halua tietenkään luopua perheestänikään, kokonaan. Välillä kuitenkin esimerkiksi viikon etelänreissu ilman perhettä tekee ihmeitä ; = ).

Kehu toisen puolueen päättäjä!

– Haluan osoittaa kehuni keskustan Anu Kokkoselle. Hän on mahtava ja huumorintajuinen nainen, joka on vetänyt hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnan puheenjohtajana kaikki kokoukset varmalla, ratkaisukeskeisellä ja keskustelevalla otteella.

Kehu Mikkeliä!

– Luonto on Mikkelissä vailla vertaansa. Kaupunkimme on täynnä tarmokasta väkeä, joiden äänet ansaitsevat tulla kuulluksi.

Juttusarjassa mikkeliläiset kuntapäättäjät kertovat itsestään ja asioista, jotka ovat heidän sydäntään lähellä.