Taide merkitsee minulle elämyksiä, yllätyksiä ja onnistumisen iloa. Tekoprosessi on aina kiehtova, sillä valmista lopputulosta ei voi koskaan tietää etukäteen. On ihanaa saada jotain näkyvää aikaan!
Olen Hannele Siipilehto, 66-vuotias mikkeliläinen kuvataiteilija.
Maalaan pääasiassa akryyliväreillä. Olen taiteilijana hyvin spontaani ja suunnittelen harvemmin teoksiani. Värimaailmaa mietiskelen totta kai etukäteen.
Tänä keväänä olen maalannut vaaleita pastellinsävyisiä töitä. Uusien teosten värimaailma eroaa aika paljon siitä, millaisia värejä yleensä käytän. Olen vahvojen värien ystävä.
Tykkään myös kokeilla erilaisia juttuja. Olenkin käyttänyt töissäni muun muassa hiekkaa ja suolaa tuomassa tekstuuria. Olen myös maalannut kankaalle, puulle ja tapetille.
Ensimmäinen taideopettajani Ella Rautiainen on luonnehtinut minua taiteilijana varmaotteiseksi. Hänen mukaansa energisyys on ilmaisussani oleellista.
Rakkaus taiteeseen syttyi jo lapsuudessani.
Lapsuudenkodissani seurasin äitini eri tekniikoilla tekemää taidetta Myös isäni oli omalla tavallaan taitava. Hän suunnitteli ja rakensi pihaamme aitan, jonka mittasuhteet olivat todella onnistuneet.
Muistan miettineeni teininä, että kukahan suunnittelee kaikki kankaat ja miten. Ajattelin, että se olisi mielenkiintoista työtä. Lukiossa minulla olikin kuvaamataito valinnaisaineena.
Nuorena en kuitenkaan juurikaan tykännyt piirtämisestä tai maalaamisesta. Se kipinä syttyi paljon myöhemmin.
Olen maalannut aktiivisesti vuodesta 2008 alkaen. Kesällä vietän ateljeellani aikaa vähiten, sillä silloin on paljon kaikkea muuta tekemistä.
Eniten teen taidetta syksystä kevääseen. Silloin maalaan päivittäin ja aina siihen saakka, että työ tulee valmiiksi. Ennen uuden työn aloittamista pidän pientä taukoa.
On ihanaa saada jotain näkyvää aikaan!
Hannele Siipilehto
Kotini lähellä sijaitseva ateljeeni oli neljä kuukautta varastona taloyhtiön remontin takia, silloin tuli pensseleitä ikävä.
Taika-opinnot eli kuvataiteen perusopinnot suoritin Mikkelissä vuosina 2012 –2017. Sen lisäksi olen käynyt akvarelli- ja grafiikankursseja.
Taika-koulutus opetti luovuutta laajemminkin elämän muillakin alueilla. Koulutukseen hakeuduin työkaverini kanssa. Yksin olisi tullut lintsattua, nyt ei kertaakaan!
Ensimmäinen näyttelyni oli AwonaWilonassa hoitohuone Kiwassa vuonna 2011.
Mikkelin kansalaisopiston 90-vuotisjuhlanäyttelyyn Kenkäverossa osallistuin samana vuonna. Taidekeskus Galleriarissa minulla on ollut kaksi näyttelyä, vuosina 2016 ja 2021.
Haukivuorella Olohuonegalleriassa olen myös pitänyt kaksi näyttelyä, ensimmäisen kesällä 2020 ja seuraavan kesällä 2022. Töitäni on ollut esillä myös Studio m3:ssa Mikkelissä, joka oli minulle todella iso juttu.
Taide-elämyksistä yksi hienoimpia oli kun sain Madridissa jakaa tyttärieni kanssa käynnit Reina Sofiassa ja Thyssen-Bornemiszassa. Oli upeaa nähdä Pablo Picasson, Salvador Dalin, Auguste Renoirin ja Vincent van Goghin maalauksia.
Vincent van Gogh on myös yksi lempitaiteilijoistani. Hänen lisäkseen pidän todella monista taiteilijoista, joista on pakko mainita Helen Schjerfbeck, jonka vähäeleisyys on vaikuttavaa. Hänen töissään on vähän mutta kaikki.
Olen syntynyt Ähtärissä, mutta lapsuuteni ensimmäiset vuodet asuin Miehikkälässä Palvaanjärvellä. Kotimme oli siellä täysin korvessa, sillä lähimpään naapuriin oli kilometri ja kouluun olisi tullut kuusi kilometriä matkaa.
Muutimme Luumäelle Taavettiin, jossa kävin koulut lukioon asti. Koulukyydeistä en tiedä mitään, sillä koulut olivat lähellä ja kuljin kävellen.
Lukion jälkeen lähdin puutarha-alalle. Opiskelin puutarhuriksi Haminan lähellä Reitkallissa. Suunnitteluhortonomiksi valmistuin Lepaan Puutarhaopistosta.
Mikkeliin muuton jälkeen tein suunnittelijan töitä Mikkelin kaupungin puistotoimistossa ja Lassen Taimitalossa.
Työttömäksi jäätyäni halusin vaihtaa alaa. Lähihoitajaksi valmistuin 50-vuotiaana. Tein lähihoitajan töitä aina siihen saakka kunnes jäin eläkkeelle vuonna 2020.
Perheeseeni kuuluu runoileva miesystäväni Kari jääskeläinen sekä kaksi tytärtä ja neljä lastenlasta.
Vapaa-aikaani kuuluu jooga ja meditaatioharjoitukset, ystävien ja perheeni kanssa seurustelu, puutarhanhoito ja ruoanlaitto.
Lukemisesta pidän myös. Yksi upea kirja on Dalai-laman ja Desmond Tutun pohdinnoista syntynyt Ilon kirja. Viimeksi otin kirjahyllystä luettavakseni Herman Hessen Arosuden. Olin lukenut sen aiemmin lukioaikoina.
Harrastan myös säännöllisen epäsäännöllisesti avantouintia.
Miesystäväni kanssa sienestämme ja marjastamme, mutta yksin minulla ei ole metsään asiaa, sillä minulla on surkea suuntavaisto
Käymme miesystäväni kanssa myös taidenäyttelyissä aina kun mahdollista. On kiva jakaa kokemus toisen kanssa. Livemusiikkia tulee myös käytyä kuuntelemassa, mutta teatteri on sen sijaan jäänyt turhan vähälle huomiolle.
Perhe ja ystävät tekevät minut onnelliseksi. Myös mahdollisuus kasvaa ihmisenä tuottaa onnea.
Suurin unelmani on, että saan nähdä lastenlasteni löytävänsä paikkansa maailmasta.
Toinen haaveeni liittyy taiteen tekemiseen. Toivon, että saan pitää entisen Karjaportin tiloissa sijaitsevan ateljeeni mahdollisimman pitkään – ettei rakennusta vielä purettaisi.
Olen nimennyt ateljeeni Iloksi. Olisi mukavaa saada vierailijoita katsomaan teoksia. Jos taiteeni kiinnostaa, voit soitella numeroon 0407159788. Sovitaan sitten yhdessä hyvä aika!
Juttusarjassa ääneen pääsevät mikkeliläiset taiteen ja kulttuurin tekijät.