Kaupunginlakimies Annaliisa Leinosen työhuoneen neuvottelupöydällä on isot pinkat papereita ja mappeja.
– Siivosin alkajaisiksi kaapit. En pidä epäjärjestyksestä. Nämä paperit saavat muuttaa kaupungintalon kellariin arkistoon, sanoo Leinonen.
Kaupunginlakimiehen huoneeseen on todellakin kertynyt vuosien mittaan kaikenlaista.
– Tuossa lukee ”Portin saneerausohjelma”, en tarvitse sitä. Täytän kaapit omilla papereillani. Niitäkin riittää.
Leinonen aloitti Mikkelin kaupunginlakimiehenä maaliskuun alussa. Kaappien siivous oli pienimpiä puuhia, sillä töitä puski pöydälle heti ilman sen kummempaa sisäänajoa.
– Hallinnossa asiat ovat asianhallintajärjestelmässä. Siihen perehtymisen lisäksi on paljon kaikkea uutta.
Mikkeli kuuluu maan suurimpien kaupunkien joukkoon, mutta silti lainopillisessa valmistelussa ei ole kuin yksi viranhaltija. Tosin kaupunginjohtaja Janne Kinnunen ja hallintojohtaja Ari Liikanen ovat juristeja.
Jos on puhuttu hallinnon paisumisesta, ainakaan lainopillisella osastolla näin ei ole.
– Aiemmin oli enemmän toimistosihteereitä apuna. Nykyisin tehdään yhä enemmän käytännössä kaikki itse, sanoo Liikanen.
Leinonen vakuuttaa, ettei työn määrää pelätä. Kaupunginlakimiehen tehtäväkenttä on laaja laillisuusvalvonnasta ja sopimusjuridiikasta konserniyhtiöiden asioihin.
Kaupunginlakimies on itse asiassa kova vakanssi, hän esimerkiksi sijaistaa hallintojohtajaa.
– Kaupunginlakimies on palvelutehtävä. Tässä ollaan kaupungin ja kaupunkilaisten asialla ja edunvalvojanakin. Ennakkotuntuma on, että tehtävää riittää.
Leinonen hakeutui julkiseen virkaan mikkeliläistä yksityisestä asianajotoimistosta.
Kun oli muutaman vuoden maailmalla, Mikkeli alkoi tuntua mukavammalta.
Annaliisa Leinonen
– Ensinnäkin kaupunginlakimiehen virka on kiinnostava tehtävä. Kun olen kotoisin Mikkelistä, oman kaupungin tyttö, katson, että minulla on myös annettavaa kaupungille.
Leinonen myös myöntää, että hänen nykyisessä elämäntilanteessaan ennakoitavissa oleva arki ja ajankäyttö perustelivat työpaikan vaihtoa. Leinosen perheessä on vuoden vanha esikoistytär.
– Viihdyin hyvin asianajotoimistossa, mutta nyt tehdään töitä virka-ajan puitteissa, eikä ole esimerkiksi pitkäksi venyviä oikeudenkäyntipäiviä.
Entä tämä titteli, ”kaupunginlakimies”? Puhutaanko nykyaikanakin ”lakimiehestä”?
– Kyllä. Nimike on hyvä ja pidän siitä ehdottomasti kiinni. En halua olla mikään kaupunginlakihenkilö, se on teennäistä, naureskelee Leinonen.
Kotikaupungilleen Leinonen antaa kaikin puolin hyvät pisteet.
– Tietenkin talousasetelmat ja tulevaisuus huolettavat, mutta kaupungissa ovat palvelut kunnossa ja arki sujuvaa.
– Mikkeli on ihmisen ja perheen kokoinen kaupunki, jossa minulla on hyvät turvaverkot.
Leinonen on käynyt hakemassa perspektiiviä muualtakin.
– Lähdin 20-vuotiaana hippulat vinkuen kaupungista ja vannoin, etten tule takaisin. Mutta kun oli muutaman vuoden maailmalla, Mikkeli alkoi tuntua mukavammalta.
Leinosen kotitausta Mikkelissä on Räsäsen yritysperheessä. Isoisä Olavi Räsänen perusti puunjalostusalan yrityksen, jonka tehdas tunnettiin muun muassa parkettituotannosta.
Leinonen pohti kaupallista alaa, mutta päätyi opiskelemaan oikeustieteitä.
Myös politiikka kiinnosti. Hän oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Puolueen nuorisojärjestön parista löytyi myös puoliso, Teppo Leinonen.
– Politiikka on jäänyt taakse, eikä minulla ole luottamustehtäviä. Kaupunginlakimiehen asemassa en halua olla poliittisesti sitoutunut. Kaupunginlakimies on objektiivinen ja toimii neutraalisti.
Leinonen oli aiemmin kaupungin energiayhtiö Ese Oy:n hallituksen jäsen. Hän jätti paikan, koska se olisi voinut aiheuttaa mahdollista esteellisyyttä asianajotoiminnassa.
– Riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei voi riskeerata. Kaupunginlakimiehen tehtävässä ei esitetä mielipiteitä.
Mikkeliä viime aikoina puhuttaneet vaikeat talous- ja päätöksentekotapaukset, esimerkiksi jätevedenpuhdistamon jälkipyykki ja Otavan lukiokoulutuksen valtionosuuskiista, eivät suoraan ole kaupunginlakimiehen pöydällä.
– Nämä kulkevat omaa rataansa. Puhdistamon korvauskäsittelyasiaa hoitaa asianajotoimisto.
Leinonen ei ota kantaa tapauksiin, mutta pohtii asetelmia yleisellä tasolla.
– Asioita ja niihin liittyviä juridisia riskejä kannattaa ennakoida riittävästi. Riitely on kallista ja prosessit hitaita. On kaikkien eduksi, jos ennakoimalla voidaan sellainen välttää.
Työn ulkopuolella arkea hallitsevat tytär, koiraharrastus, kaksi bostoninterrieriä, ja tuoreimpana tapauksena muutto.
Leinoset asuivat modernissa omakotitalossa Tupalassa, mutta muuttivat keskellä talvea vanhaan puutaloon Emolaan.
– Oikeastaan etsimme rantatonttia, mutta sitä ei löytynyt, mistä vähän motkotan tälle kotikaupungille. Päädyimme sitten Emolaan, koska keskustan läheisyys ja vanha miljöö viehättivät.
Ulkoasultaan 120-vuotias talo on suojelukohde. Talo pelastettiin purkamiselta 1990-luvulla ja remontoitiin. Leinoset teettivät taloon täyssaneerauksen.
– Emme oikein ole remontti-ihmisiä, mutta olemme tutkineet talon historiaa. Ja puutarha kiinnostaa. Odottelen innolla puutarha- ja pihatöiden alkamista, sanoo Leinonen.