Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Carme Rodergas meni viisivuotiaana ensimmäiselle tanssitunnilleen ja siitä lähti polku, joka toi hänet tanssikoulun pitäjäksi Mikkeliin – ”En voisi kuvitella elämääni ilman tanssia”

Minua inspiroi tanssissa kurinalaisuuden ja pitkäjänteisyyden merkitys. Ja tietysti musiikki ja keho. Kehossa on aina mukana kaikki – menneisyys ja nykyhetki, tunnetilat ja mieliala.

Olen Maria del Carme Rodergas i Aloy, 46-vuotias tanssipedagogi, tanssitaiteilija ja Mikkelin keskustassa toimivan Tanssikoulu Carmencitan rehtori.

Olen synty Manresassa Kataloniassa, jossa myös rakastuin tanssiin. Olin viisivuotias, kun meillä oli balettiopetusta esikoulussa. Muistan hyvin, miltä balettipuku tuntui ihoa vasten ja miltä tanssisali tuoksui. Muistan käsiliikkeiden tuntuman – ihan kuin lentäisi! Siitä lähtien tanssi on ollut iso osa elämääni.

Ensimmäiset tanssinopettajani Kataloniassa olivat Maria Cinta Benabarre, Olga Roig, Isabel Porcar, Elise Lummis ja Debra Wayne.

Olin Katalonian ensimmäisessä nuorten klassisen baletin ammattilaisryhmässä, La Companyia Juvenil de Ballet Clàssic de Catalunyassa.

Lukion jälkeen opiskelin Saksan Mannheimissa ammattikorkeakoulussa. Sieltä valmistuin tanssijaksi ja tanssipedagogiksi. Valmistumisen jälkeen sain työpaikan Pforzheim-teatterilta.

Suomeen tulin vuonna 1997. Olin ensimmäiset kahdeksan vuotta Jyväskylässä, josta muutin Mikkeliin vuonna 2004.

Perustin Tanssikoulu Carmencitan vuonna 2006 tarpeesta työllistää itseäni.

Etsin siihen aikaan oman alani työpaikkaa, jossa asiat hoidettaisi hyvin ja jossa olisi mahdollista työskennellä ammattitaitoisesti ja turvallisesti. Silloin sellaista paikkaa ei ollut Mikkelissä.

Kun minulle tarjottiin toimitila, päätin perustaa oman tanssikoulun.

Ensimmäisellä lukukaudella meillä oli 50 oppilasta. Toisen kauden aikana oppilasmäärä kasvoi sataan, sitten parin vuoden päästä kahteensataan.

Tanssikoulu Carmencitassa on tarjolla tasoittain etenevää, tavoitteellista, laadukasta ja pitkäjänteistä tanssitaiteen perusopetusta laajan ja yleisen oppimäärän mukaisesti.

Tällä lukukaudella on menossa 17. toimintavuosi. Oppilaita on 150 ja ryhmiä viikossa 24.

Hienointa on, että voin tehdä joka päivä työkseni rakastamaani asiaa.

Carme Rodergas

Meillä voi harrastaa taaperotanssia, lastentanssia, katutanssia, flamencoa, balettia, repertuaaria, karakteritanssia, nyky- ja showtanssia ja jazztanssia.

Opettajia meillä viisi. Yrittäjänä ja työnantajana minulla on erityisen tärkeä henkilökunnan ammattitaito ja kokemus.

Olen vuosien aikana nähnyt monenlaisia hyviä ja huonoja toimintatapoja niin Suomessa, Saksassa, Tšekissä, Espanjassa kuin Kataloniassa.

Koenkin, että tanssiala on vielä villi länsi. Työolot vaihtelevat eri paikoissa. Monesti asiat näyttävät upealta paperilla tai nettisivuilla, mutta sitten paikan päällä ilmapiiri saattaa olla jotain muuta. Valitettavasti. Verrattuna moniin muihin taidelajeihin tanssissa ollaan vielä lapsisaappaissa.

Minulle tanssi on elämäntapa. Tanssin kehollisuus kiehtoo minua. Ja hetkellisyys, niin sanotusti tanssin carpe diem -ominaisuus. Tanssiessa syntyy meditatiivista yhteyttä kehoon. Tanssi on kokonaisvaltainen ilmaisukeino, jolla on sekä fyysisiä että psyykkisiä terapeuttisia vaikutuksia.

En voisi kuvitella elämää ilman tanssia. Kulutan sitä päivittäin, en pelkästään töissä, vaan tanssin ja katson sitä myös vapaalla – dance, eat, sleep. Repeat.

Opetan itse taaperotanssia, lastentanssia, balettia, flamencoa, nykytanssia, showtanssia ja katutanssia

Näistä lajeista baletti on minulle rakkain, koska se oli ensimmäiseni. Mutta kaikki tanssilajit ovat rakkaita erilaisuuksineen.

Vertaan usein tanssia ruokaan: rakastat ranskalaisia, mutta niitä ei kannata syödä joka päivä. Tanssilajien suhteen on ihan sama asia. Kannattaa kokeilla ja harrastaa rohkeasti erilaisia lajeja. Ja nälkä kasvaa syödessä.

Etenkin ammattilaisena on uskallettava liikkua oman mukavuusalueen ulkopuolellakin ja pysyä jatkuvasti oppijana, sillä vierivä kivi ei sammaloidu.

Näin ammattilaisenakin minulla on monia tanssijaesikuvia. Heitä ovat muun muassa Natalia Osipova, Svetlana Zakharova ja Sergei Polunin.

Balettitaustallani on sekä englantilaisen että ranskalaisen koulukunnan oppeja, mutta venäläinen koulukunta vei kuitenkin sydämeni.

Muistan vieläkin Ballet Mikkelin ajoilta Vladimir Malakhovin kävelyn Mikaelin lavalla Joutsenlammen prinssinä. Se oli maagista, yliluonnollista. Vain kävelyä!

Unohtumaton elämys oli myös, kun pääsin katsomaan Savonlinnan Balettijuhlien Bolshoi Baletin tanssijoita erilaisilla miehityksillä Joutsenlampi-esityksessä.

Uralleni on mahtunut monia muitakin hienoja ja hetkiä. Taiteellisen työskentelyni kohokohtia ovat muun muassa olleet omien henkilökohtaisten teosteni valmistumiset, niitä ovat olleet esimerkiksi minäkuvaan liittyvä Not on my skin sekä yhdessä muiden tanssitaitelijoiden kanssa toteutettu katartinen You are not connected.

Tietysti stipendien ja palkintojen saaminen on aina hieno hetki, mutta isompana kokonaisuutena huikeaa on ollut, että julkiset ja yksityiset säätiöt ja kulttuurikeskukset ovat halunneet tukea tanssitaidettani tarjoamalla työskentelymahdollisuuksia ideoilleni ja projekteilleni.

Kaikista hienointa kuitenkin on, että voin tehdä joka päivä työkseni rakastamaani asiaa. Paras kohokohta on, että olen ylipäänsä työllistänyt itseni tällä alalla.

Myös musiikilla on iso merkitys elämässäni. Töissä suurin osa kuuntelemastani musiikista on klassista musiikkia, mutta eri tunneilla käytän ja kuuntelen myös flamencoa, maailmanmusiikkia, poppia ja hiphoppia.

Vapaa-ajallani olen aina kuulokkeet korvissa. Olen auditiivinen oppija. En huomannut siitä kouluaikana, mutta näin aikuisiällä musiikki on ollut kätevä keino oppia kieliä.

Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Kuuntelen muun muassa 90-luvun musiikkia, grungea, gregoriaanista laulua, kelttiläistä musiikkia, folkia, jazzia, slowcorea ja katalonialaista rockia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki menee Rammsteinista Nirvanaan ja Loreena McKennittista Krishna Dasiin.

Ja koska mieheni on muusikko, niin kotona soi aina musiikki.

Mieheni lisäksi perheeseeni kuuluu poikani ja kissa.

Kun en ole töissä tai tanssi, luen mielelläni kirjoja, kuuntelen true crime -podcasteja ja käyn uimassa.

Tanssin ja työn lisäksi elämääni tuovat onnea arki, perhe, luonto ja rauha.

juttusarjassa ääneen pääset mikkeliläiset taiteen ja kulttuurin tekijät.