Huhtikuisena tiistaipäivänä Haukivuorella paistaa aurinko. Rautatieasema on kuitenkin hiljainen. Samassa kuuluu voimistuva humina. Juna kiitää ohitse, muttei pysähdy.
Haukivuoren taajama on ollut lähes yhdeksän vuotta ilman rautatieyhteyttä Mikkelin tai Pieksämäen suuntaan. Tilanne pakottaa monen turvautumaan omaan autoon, kun on asiaa kaupunkiin.
– Viimeksi kun olimme VR:ään yhteydessä raideliikenteen palauttamisesta, sieltä vastattiin että siellähän on hyvä maantie, käyttäkää sitä, virnistää Haukivuoren aluejohtokunnan varapuheenjohtaja Eljas Pölhö.
– Sinänsä erikoista, että valtion raideliikenneyhtiö kannustaa käyttämään maanteitä, hän lisää.
Pölhö on asiantuntija. Kiinnostus juniin ja rautateihin syttyi synnyinpaikkakunnalla Haukivuorella ja hän teki elämäntyönsä rautatieaiheisen kirjallisuuden toimittajana Ruotsissa.
Haukivuorelle Pölhö palasi vuonna 2020 jäätyään eläkkeelle. Hän on ollut aktiivinen toimija haukivuorelaisten liikenneyhteyksien parantamisessa. Nytkin on vireillä ideoita, joilla haukivuorelaisten ja kesäasukkaiden liikkumista voitaisiin helpottaa.
Yksi ajatus on, että VR saataisiin suostuteltua järjestämään Haukivuorelle joku pysähdys päivässä edes kesäaikana. Mallia on otettu etelämpää Savon radan varresta.
– Helsingin ja Kuopion välinen Intercity-juna pysähtyi vuoden 2022 kesällä kahdesti päivässä Hillosensalmen seisakkeella, jotta matkailijat pääsevät Repoveden kansallispuistoon, Pölhö taustoittaa.
Erikoista, että valtion raideliikenneyhtiö kannustaa käyttämään maanteitä.
Eljas Pölhö
Hillosensalmen pysähdys toteutuu tänäkin vuonna. Haukivuorella on mietitty samaa.
– Pelkästään haukivuorelaisten matkat eivät kuitenkaan riitä. Pitäisi saada sellaista, joka toisi radalle lisää matkustajia, Pölhö myöntää.
Ajatus matkailuhoukuttimesta on olemassa.
– Olen kehitellyt ideaa hevosraitiotiestä Haukivuorelle. Sen ei tarvitsisi olla kuin muutaman sadan metrin mittainen jossain sataman tuntumassa, Pölhö kertoo.
Hevosraitiotie liikkuu 60 senttimetrin kiskovälillä. Oikeassa hevosraitiotiessä hevonen vetää yhtä kevyttä vaunua, mutta Pölhö on pohtinut konevoimaakin.
– Siinä voisi olla vaikka rottingista rakennettu hevonen ja sen takana pienoisveturi. Vetureita on Suomessa useita ja kiskoja saisi romuraudan hinnalla, Pölhö sanoo.
Jännittävä ajatus ei kuulemma ole saanut Haukivuorella varauksetonta vastaanottoa.
– Jotain erikoista pitäisi kuitenkin keksiä. Maailma on täynnä bongareita, joiden pitää matkustaa pitkin ja poikin kokemassa kaikki mahdolliset junaerikoisuudet, hän perustelee.
– Toinen idea olisi opastetut veneretket Kyyveden nähtävyyksille, hän jatkaa.
Haukivuorella toivotaan myös parempia bussiyhteyksiä.
– Keskipäivän linja-auto voisi lähteä Haukivuorelta kello 11 ja lähteä puolenpäivän aikaan Mikkelistä takaisin. Se auttaisi, jos on nopea asia Mikkelissä hoidettavana.
– Nyt esimerkiksi kouluhammaslääkärissä Mikkelissä käyvältä menee koko päivä. Aamulla pitää lähteä kello 8.50 ja takaisin Haukivuorelle pääsee lähtemään vasta kello 14.25. Tai sitten pitää ajaa omalla autolla, Pölhö luettelee.
Pölhön mukaan keskustelut Mikkelin kaupungin kanssa jatkuvat. Kaupunki on ainoa realistinen bussikyytien järjestäjävaihtoehto, koska silloin voitaisiin matkustaa Waltti-kortilla.
– Mikkelissä on bussi ja kuljettaja käyttämättömänä 9.30 ja 14.15 välisenä aikana. Haukivuorella on kolme bussia ja kuljettajat käyttämättöminä kello 9-13. Näiden turvin keskipäivän yhteys olisi helppo järjestää ja kaupungin bruttokulut olisivat noin 900 euroa kuukaudessa ilman matkalipputuloja.
– Tätä voitaisiin kokeilla elokuun ja joulukuun välinen aika. Siinä selviäisi, kannattaako liikennöinti, Pölhö uskoo.