Sodan ja rauhan keskus Muisti Mikkelissä nousee suureksi museo- ja perinnetoimijaksi koko Suomessa, jos tuore esitys sotiemme veteraanien perinteen vaalimisesta toteutuu.
Muistille on tarjolla rooli sotaveteraanien muistojen ja tarinoiden säilyttäjänä ja kertojana. Toteutuessaan esitys merkitsee Muistille kiinteää valtion rahoitusta ja vahvistaa tiedekeskuksen asemaa merkittävästi.
– Tämä on Mikkelille iso mahdollisuus. Kansallisen tason tehtävä toimijalle, joka sijaitsee ainutlaatuisen historian omaavassa päämajakaupungissa, tiivistää Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen.
Asian taustalla on valtioneuvoston kanslian asettaman työryhmän esitys siitä, miten Suomen vuosina 1939–1945 käymien sotien veteraanien perinne säilytetään. Veteraanijärjestöjen oma työ nykymuotoisena on lähivuosina päättymässä ja ne siirtyvät perinneaikaan.
Työryhmä esittää, että veteraaniperinteen edistämisen ohjauksesta vastaisi puolustusministeriö, joka myös rahoittaisi tätä työtä.
Käytännön työstä vastaisi Tammenlehvän perinneliitto, joka on suomalaisten veteraanijärjestöjen vuonna 2003 perustama yhteistyöelin.
Sodan ja rauhan keskus Muistille esitetään erityistehtäväksi veteraaniperinteen vaalimista yhteistyössä Tammenlehvän perinneliiton kanssa.
Valtion vuosittaiseksi veteraaniperinnetyön rahoitukseksi ehdotetaan 1,1 miljoonaa euroa. Summasta 900 000 euroa tulisi puolustusministeriöltä ja loput opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sodan ja rauhan keskus Muisti saisi vuotuisen 250 000 euron rahoituksen kymmenenä vuonna.
Tämä on Mikkelille iso mahdollisuus.
Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen
Tämä vahvistaisi merkittävästi Muistin asemaa, koska ministeriön rahoituksen lisäksi Muisti voisi edelleen hakea tiedekeskusrahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen ja Puntanen muistuttavat, että veteraaniperinnön vaaliminen on rakennettu sisään Muistin toimintaan alusta saakka.
– Veteraaniperinnetyö ja sotasukupolvien tarinan kertominen ovat olleet mukana siitä lähtien, kun Muistin toiminnan painotuksia mietittiin. Muistihan on alusta saakka halunnut olla paikka, joka kertoo, miten sota vaikuttaa ihmiseen ja antaa äänen niille, joilla sitä ei ehkä itsellään ole, Puntanen sanoo.
Sattumaa ei ole sekään, että Muistin avajaispäivä osutettiin nimenomaan huhtikuun 27. päivään. Se kun on paitsi kansallinen veteraanipäivä, myös Lapin sodan päättymisen ja rauhan alkamisen muistopäivä.
Veteraanijärjestöjä työryhmässä on edustanut Tammenlehvän perinneliitto.
– Olemme käyneet jo vuosien ajan keskusteluja yhteistyöstä veteraanijärjestöjen kanssa ja kertoneet halustamme olla paikka, jossa veteraanien ja sotasukupolven kokemukset ovat esillä.
– Näyttää siltä, että esitystämme on kuunneltu. Me ajattelemme, ettei sopivampaa paikkaa ole kuin Mikkeli, päämajakaupunki, Puntanen sanoo.
Muistin tehtäviin kuuluisi veteraaniperinteeseen liittyvien museoiden, sotahistoriallisten vierailukohteiden ja historiakohteiden yhteistyön kehittäminen ja toteuttaminen koko Suomessa. Tulevaisuudessa voisi olla tarjolla myös kansainvälisten kontaktien solmimista ja kehittämistä.
– Tämä rooli on nimenomaan yhteistyöluonteinen. Muisti ei ole puuttumassa museoiden eikä veteraanien perinnejärjestöjen toimintaan, Puntanen korostaa.
– Museoiden ja sotahistoriakohteiden yhteistyön kehittämisessä on potentiaalia myös matkailullisesti, muistuttaa Leskinen.
250 000 euron rahoituksesta olisi näyttelyihin ja ohjelmatoimintaan varattu 100 000 euroa ja loput käytettäisiin valtakunnalliseen yhteistyöhön.
Sitä, miten uudet vastuut näkyisivät käytännössä Muistissa, ei ole vielä ehditty miettiä. Työryhmäpohdinnat alkavat tänä vuonna ja esitys 1,1, miljoonan rahoituksesta on esityksen mukaan tarkoitus saada valtion budjettiin vuodelle 2024.
Yhtä avausta on kuitenkin jo pohdittu. Puntanen ja Leskinen nostavat esille memoriaalin, johon tallennettaisiin sekä fyysisesti että digitaalisesti sotasukupolvien tarinaa.
– Puhutaan perinteen säilyttämisestä. Siihen liittyy sekin, mihin tallennetaan kaikki sotasukupolvien piironginlaatikoista ja ullakoilta löytyvä esineistö, kirjeet, valokuvat ja muu sellainen. Kuka sen kerää, lajittelee ja arkistoi, pohtii Puntanen.
Vastaus tähän voisi olla Muistin yhteydessä toimiva Memoriaali, sähköisesti tallennetusta aineistosta rakentuva kokoelma.
– Aineiston tallentaminen vaatii paljon työvoimaa ja osaamista. Tässä voisi Mikkeliin rakentuva Memory Campus olla arvokas yhteistyökumppani. Arkistokaupunki Mikkeli on tässäkin mielessä muistamisen kaupunki, Leskinen sanoo.