Mikkeliläinen Jarmo Lautamäki tekee hirmuisen arvokasta ja tärkeää työtä. Hän vetää Jampan eläinhoitolaa, joka tekee pyyteetöntä työtä pelastamalla ja auttamalla eri tavoin pinteeseen joutuneita eläimiä.
Lautamäen ideologian mukaan mitään eläintä ei saa jättää hätään. Niinpä Elämäni eläimet ry:n pyörittämään hoitolaan tuodaankin vuosittain 200–300 eläinpotilasta, suuria ja pieniä, siivillä ja ilman.
Vuorokauden ympäri toimivan päivystyksen Lautamäki aloitti vuonna 2008. Yhdistys on perustettu vuonna 2017.
Jampan eläintarinat on koottu 240-sivuiseksi, nelivärikuvitetuksi kirjaksi Elämäni eläimet (Minerva). Juvalaisen Vesa Kontiaisen toimittamassa teoksessa Lautamäki kertoo kymmeniä erilaisia eläinpelastustarinoita vuosien varrelta.
Tarinoiden pääosissa on siilejä, joutsenia, oravia, viirupöllöjä, mäyriä ja näätiä. Ja vaikka mitä muita metsiemme ja kaupunkiemme eläinasukkeja.
Tarinat osoittavat, että usein pitkiksikin venyvillä pelastusretkillä voi sattua oikeastaan mitä tahansa, eikä pelastajan auta pelätä pahimpiakaan ryteikköjä tai vetisimpiä kosteikkoja.
Sinikettu löytyi nukkumasta Saksalan päiväkodin terassilta.
Puhumattakaan siitä, ettei luonnonvarainen eläin aina ymmärrä arvostaa sitä pelastamaan tullutta ihmistä, vaan luonteenomaisesti puolustautuu, kirjaimellisesti kynsin ja hampain. Eläinten auttajan palkka onkin usein osumia käsiin ja kasvoihin, kuten tarina kanahaukan auttamisesta kipeästi kertoo.
Eläinten parissa toimiminen tuo sekä kohottavia että masentavia elämyksiä. Siniketun pelastaminen on jäänyt Jampalle mieleen erityisen hyvänä keikkana.
– Sinikettu löytyi nukkumasta Saksalan päiväkodin terassilta. Se on tarhaeläin ja ilmeisesti karannut joko tarhasta tai kuljetuksen aikana.
– Tarhattu sinikettu ei osaa metsästää lainkaan, joten se ei olisi millään pärjännyt luonnossa. Otin sen talteen ja se sai loppuelämäkseen kodin Kiteen eläinpuistosta. Tuntuu hyvältä että siitä ketusta ei tullut karvahattua.
Aina apu ei ehdi ajoissa. Eläin on jo niin sairas tai nälkiintynyt, että se menehtyy tai pitää lopettaa. Sekin kuuluu kuvioon, luonnon lakien mukaan.
– Ja ihmisten typeryyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. Paljon tulee tehtäviä sen takia, että eläin on loukkaantunut ihmisten luontoon jättämien roskien takia tai vaikka takertunut naruun tai siimaan, Lautamäki puhisee.
Rock-kirjojen tekijänä profiloitunut Kontiainen kertoo oppineensa uutta uuden aiheen parissa.
– Projekti oli todella mielenkiintoinen ja avarsi taas omaa maailmankuvaa. Aina olen eläimistä pitänyt kovasti, mutta tämän prosessin aikana ymmärsin taas paljon lisää, kirjoittaja summaa.
Rockiakin kirjassa toki on mukana. Lautamäki toimi vuosina 1999-2005 kiteeläisen metalliyhtye Nightwishin bussikuskina ja teoksessa on myös muistelmia näiltä ajoilta.
– Kirjan lopussa on erillinen, eräänlainen meikäläisen elämäkertaosa. Siinä on sitten tätä rokkipuoltakin, Lautamäki sanoo.
Kirja on myynnissä Mikkelissä ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa. Se on saatavissa fyysisen teoksen lisäksi äänikirjana sekä e-kirjana.