Taide merkitsee minulle tapaa olla olemassa ja jäsentää tätä maailmaa.
Yleensä osa taiteen tekemistä on myös milloin minkäkin asian tai ilmiön tutkiminen.
Haluan tehdä taidetta, koska koen taiteen ja kulttuurikentän tärkeäksi osaksi ihmisyyttä ja yhteiskuntaa.
Toki taiteen tekemisen motiivina on usein myös asioiden nostaminen esille, halu kiinnittää katsojan huomio tiettyyn aiheeseen. En halua kuitenkaan tarjota valmiita näkökulmia tai vastauksia, vaan herättää katsojassa ajatuksia ja kysymyksiä, yllyttää ajattelemaan ja ehkä myös oivaltamaan.
Minusta tuli taiteilija ehkä vähän vahingossa. Haaveilin kuvataiteilijan ammatista jo kouluiässä, mutta lähdin lukion jälkeen, osin lähipiirin painostuksesta, opiskelemaan kuitenkin kädentaitoalaa.
Valitsemani kivi- ja jalometalliala ei kuitenkaan sopinut minulle fyysisesti, jonka vuoksi siirryin opiskelemaan ohjaustoiminnan artenomiksi.
Artenomiopintojen aikana aloinkin toteuttaa yhä enemmän kuvataideprojekteja opintojen osana. Pikkuhiljaa kuvataidekenttä sitten vaan imaisi mukaansa.
Tein artenomiopintojen jälkeen taiteilijan työtä aluksi sivutoimisesti ja sittemmin päätoimena. Suoritin myös kuvataiteilijan opinnot: AMK-tutkinnon Lahden Taideinstituutissa ja YAMK-tutkinnon LAB-ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa.
Taiteen tekeminen on päätyöni. Sivutyönäni teen opetustyötä Mikkelin kansalaisopiston lasten ja nuorten ja kuvataidekoulussa. Lisäksi teen satunnaisesti erilaisia taiteen opetus-, ohjaus- ja asiantuntijatöitä eri tahoille.
Kipinä kuvataiteeseen lienee ihan synnynnäinen valuvika, sillä olen piirtänyt ja maalannut lapsesta asti. Esimerkiksi päiväkodin ajalta muistan edelleen joitain maalaus- ja askartelujuttuja, joista tykkäsin tosi paljon – ja ehkä siltä ajalta tuli kipinää kannustavan ohjauksen myötä.
Ensimmäiset yksityisnäyttelyni pidin Kankaanpäässä artenomiopintojeni aikaan vuosina 2001 ja 2002.
Ihan ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä silkkimaalauksia. Toinen näyttelyni koostui sekatekniikkateoksista, ja se esitteli antiikin mytologiasta tuttuja naishahmoja. Näistä näyttelyistä etenkin jälkimmäinen antoi kimmokkeen jatkolle.
Olen nyt 48-vuotias ja työskennellyt kuvataiteilijana virallisesti vuodesta 2004 lähtien – ensi vuosi onkin siis 20-vuotisjuhlavuosi.
Vapaa-ajalla olen sellainen ”metsäkuuhkanen”.
Pirita Lautala
Teen kuvataidetta varsin monipuolisesti ja välillä melko rajapinnoilla. Maalauksella tekniikkana on erityinen paikka sydämessäni, mutta sen lisäksi käytän runsaasti muita tekniikoita, jotta pystyn hyödyntämään käsityöläistaustaani ja siitä kumpuavaa materiaaliteknistä osaamista.
Maalausten lisäksi teen piirroksia, sekatekniikkateoksia, veistoksia, installaatioita ja tilallisia teoksia. Viime aikoina olen käyttänyt teoksissani muun muassa nahkaa ja tuhkaa.Toisinaan on tullut myös heittäydyttyä performanssin puolelle. Joskus olenkin käyttänyt itsestäni termiä ”kuvataiteen moniottelija”.
Ateljeeni sijaitsee tällä hetkellä Lähemäellä kotimme yhteydessä.
Olen aina tykännyt työskennellä niin, että ateljee on samassa kiinteistössä, jossa asun. Koska käy välillä muualla opetustöissä, on kiva kun taiteellista työtä varten ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään.
Inspiroidun näkemästäni, kokemastani, lukemastani ja kuulemastani. Teokseni käsittelevät usein ihmisenä olemista, joten poimin aiheet ympäröivästä elämästä.
Myös luonto toimii inspiraationi lähteenä. Luontoteemoista puut ja linnut esiintyvät teoksissani varsin usein. Myös ihmisen ja luonnon välinen suhde kiinnostaa minua.
Vapaa-ajalla olenkin sellainen ”metsäkuuhkanen”. Rentoudun parhaiten luonnossa, erityisesti Saimaan rannalla mökkeillen ja luontoa tarkkaillen. Myös marja- ja sienimetsässä liikkuminen on rentoutuskeinojen aatelia.
Teoksiani on ollut esillä yksityisnäyttelyiden lisäksi erilaisissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä. Pääasiassa olen pitänyt näyttelyitä Suomessa, mutta pari kertaa myös ulkomailla.
Viimeisin yksityisnäyttelyni oli kesällä 2022 Joensuussa Taidekeskus Ahjossa. Loppuvuodesta 2022 osallistuin Etelä-Karjalan taiteilijaseuran yhteisnäyttelyyn Lappeenrannassa.
Seuraavan näyttelyn teokset ovat parhaillaan työn alla, ja ne tulevat keväällä esille Walleniuksen Wapriikkiin Juupajoelle Askel ja vaellus -nimiseen yhteisnäyttelyyn.
Uralleni on mahtunut monia ikimuistoisia hetkiä, mutta ne eivät liity niinkään huippuhetkiin näyttelyiden avajaisissa tai muissa virallisissa tilaisuuksissa.
Parhaimmat muistot liittyvät hedelmälliseen yhteistyöhön muiden taiteilijoiden kanssa, riemukkaisiin yhteisnäyttelykokemuksiin ja esimerkiksi harvinaisempiin työtilaisuuksiin.
Olen tehnyt yhteistyötä muiden kulttuurialan ammattilaisten kanssa jo pitkään – sekä toisten ammattitaiteilijoiden että museoiden ja yhdistysten kanssa.
Tällä hetkellä teen yhteistyötä enimmäkseen erilaisissa näyttelytyöryhmissä, joista etenkin 20x20-ryhmä ansaitsee tulla mainituksi työskentelytavan vuoksi. Ryhmässä on kuusi taiteilijaa, ja teokset syntyvät yhteistyönä niin, että jokaisessa teoksessa on useamman taiteilijan kädenjälki.
Olen syntyperäinen mikkeliläinen ja asunut täällä suurimman osan elämästäni.
Mikkelissä on onneksi vielä melko laajasti kulttuuria tarjolla ja runsaasti harrastajia kulttuurin eri aloilla. Joskin heikko taloustilanne heijastuu väistämättä kulttuuripalveluihinkin.
Asenneilmapiirin soisi toisinaan olevan kulttuurimyönteisempi. Yleisessä keskustelussa kulttuuria käsitellään valitettavan usein vain kuluina ja turhakkeena, mikä on jokseenkin surullista.
Kuvataiteilijana toivoisin tietenkin parannusta taidemuseon tilanteeseen, jotta myös kokoelmateokset saataisiin jälleen esille.
Jos oikein hurjana unelmoi, niin ehkä Mikkelissäkin voisi joskus tulevaisuudessa olla kulttuurikeskus, josta löytyisi esimerkiksi teatteri, taidemuseo ja kirjasto.
Taiteen tekemiseen liittyvä suurin unelmani liittyy tällä hetkellä ajankäyttöön. Toisinaan tuntuu, että tunteja ja päiviä ei vaan ole riittävästi kaiken sen toteuttamiseen, mitä haluan tehdä.
Parhaillaan unelmani ja toiveeni liittyvät konkreettisesti pariinkin uuteen teoskokonaisuuteen, jotka ovat vielä alkutekijöissään.
Unelmoin myös siitä, että pystyisin jotenkin taiteen keinoin edistämään luonnon- ja ympäristönsuojelua.
Perheeseeni kuuluu puoliso ja koira. Puolisoni ei ole kulttuurialalla, mutta yhdessä harrastamme kulttuuria laidasta laitaan. Käymme esimerkiksi ahkerasti näyttelyissä, konserteissa ja teatterissa. Ja koira taas on varsin etevä työhuone- ja galleriakoira.
Kulttuurin lisäksi harrastan ulkoilua, juoksua, lukemista, mökkeilyä ja pienimuotoista puutarhanhoitoa.
Jos taiteeni kiinnostaa, pääsee siihen tutustumaan näyttelyiden lisäksi verkossa Kuvataiteilijamatrikkelissa, Facebookissa tai ottamalla yhteyttä suoraan minuun.
Teoksiani voi ostaa pääsääntöisesti suoraan minulta, mutta toisinaan myös galleristin kautta. Teen jonkin verran myös tilaustöitä.
Käsi sydämellä -juttusarjassa ääneen pääsevät mikkeliläiset kulttuurin harrastajat ja ammattilaiset.