Radiotoimittaja ja Mikkelin pitkäaikaisimpiin tiskijukkiin kuuluva Viki Vänttinen menehtyi nopeasti edenneen sairauden väsyttämänä 10.2.2023. Hän oli syntynyt Mikkelissä maaliskuussa 1956.
Viki valmistui ammattikoulusta kokiksi ja työskenteli Holvissa, Nuijamiehessä, Pillingissä ja Stopparissa.
Tiskijukan hommiin hän vaihtoi lähes vahingossa, kun eräänä iltana Stopparin DJ ei päässyt paikalle ja Viki lupasi tuurata.
Ilta sujui hyvin ja niinpä lautaset vaihtuivatkin levylautasiin. Viki oli DJ:nä useissa ravintoloissa ja yökerhoissa, muun muassa Stopparissa, Mustassa Pörssissä ja Päämajassa.
Toimittajan ja juontajan työt hän aloitti Ylen Mikkelin alueradiossa vuonna 1986, toimien myöhemmin myös Lappeenrannan ja Porvoon toimituksissa.
2000-luvun alkupuolella radiohommat jäivät hetkeksi ja taksikuljettajan työt tulivat tutuiksi. 2013 kuitenkin veri veti takaisin radioon, kun kaupallinen Radio Mikkeli perustettiin.
Positiivinen ja huumorintajuinen asenne säilyi aivan loppuun saakka.
Radio Mikkelissä hän olikin aina eläköitymiseen saakka. Vuosien varrella ääni ja monille myös kasvot tulivatkin tutuksi erinäisistä tapahtumista, joita Viki oli usein juontamassa.
Viki harrasti ja oli mukana monessa toiminnassa. Musiikki kaikissa muodoissaan oli lähellä sydäntä. Mikkelin Elävän Musiikin yhdistyksen (MELMU) aktiivijäsenenä hän oli 1980–90-luvuilla. Nuoruudessa myös VPK kuului harrastuksiin ja myöhemmin VPK:n veteraanijaosto.
1990-luvun lopulla Viki oli perustamassa Marskin Papat -pappatunturikerhoa. Oman pojan Mikkelin Kissojen jalkapallojoukkueessa hän toimi joukkueenjohtajana usean vuoden.
Vikin ideasta perustettiin myös ”Pappamuskari”, kerho, jossa musiikinystävät kokoontuvat kerran kuussa musiikkia kuunnellen.
Viki tapasi vaimonsa Päivin vuonna 1982 ja hääkellot soivat 1984. Lapset Veera ja Otto syntyivät tästä muutaman vuoden päästä.
Lapset ovat aina olleet rakkaita, niin omat kuin vieraatkin. Viimeisinä vuosiaan Viki toimi myös päiväkodissa ja perhekahvilassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kylävaarina.
Toivuttuaan aivoinfarktista vuonna 2018 hän toimi aktiivisesti AVH-yhdistyksessä vertaistukijana.
Viki oli ystävällinen, seurallinen ja helposti lähestyttävä luonteeltaan. Positiivinen ja huumorintajuinen asenne säilyikin aivan loppuun saakka. Kesäisin hänet usein tapasi torikahvilasta, josta aina löytyi juttuseuraa tuntikausiksi.
Viki oli kiireinen eläkeläinen, mutta hän eli täyden ja rikkaan elämän, joka tosin loppui liian aikaisin.
Lapsenlapsille oli sydämessä ihan oma paikkansa ja heitä hän näki päivittäin.
Kuten papan kolmevuotias sanoi: ”Rakastan pappa sinua hirveästi ja loputtomasti.” Niin kuin me kaikki. Ikävä on loputon.
Kirjoittaja on Viki Vänttisen tytär.