Onneksi olkoon, Mikkeli. Ensi viikolla tulee täyteen 185 vuotta. Olet Suomen 26:nneksi vanhin kaupunki, perustamisvuotesi 1838 mukaan laskettuna.
Nyt on kuitenkin puhuttava toisesta sijaluvusta. Mikkeli on Elinkeinoelämän Keskusliiton kyselyn mukaan maan kolmanneksi huonoin seutukunta yrittäjälle. Sijoitus oli 23:s, kun mukana oli 25 seutukuntaa.
EK:n kyselyyn vastasivat vain työnantajayritykset, eivät suurena enemmistönä olevat yksinyrittäjät. Eikä tulos perustu pelkkiin mielipiteisiin. Mutta suuntaa se varmasti antaa.
Olen jututtanut Mikkelin Kaupunkilehteen paljon paikallisia yrittäjiä. Mieleen on jäänyt pari lausuntoa.
Yksi pitkän linjan työnantaja sanoi, että Mikkeli on yrittäjälle kaupunkina ”ihan perseestä”.
Yksinyrittäjä sanoi kokevansa, että ”Mikkelin kaupunki vihaa kivijalkayrittäjiä”.
Lausunnoissa oli takana paljon tunnetta, eikä Mikkeli aivan varmasti ole ihan niin surkea paikka. Ja vastakkaisiakin lausuntoja olen kuullut.
Mutta kun vastaan tulee näin jylhää todistusta, on selvää etteivät ajatukset yrittämisen oloista kohtaa Mikkelissä niin kuin pitäisi.
Miksein toimitusjohtaja Timo Paakki kommentoi kuntaranking-lukemia näin: ”Vaikuttaa siltä, että poliittisen päätöksenteon ja yrityskentän näkemykset ovat eriytyneet toisistaan.”
Mikkelin kaupunkistrategian mukaan täällä ”edistetään alueen yrittäjyyttä, työllisyyttä, olemassa olevien työpaikkojen säilyttämistä sekä uusien työpaikkojen syntymistä, parannetaan yrittäjämyönteisyyttä sujuvilla yrityspalveluilla sekä joustavilla maankäytön ratkaisuilla, panostetaan osaavan työvoiman saamiseen ja osaajien houkutteluun, vahvistetaan yritysten, oppilaitosten ja korkeakoulutoimijoiden välistä ja niiden kanssa tehtävää yhteistyötä sekä tuetaan opiskelijoiden alueelle ja alueen yrityksiin kiinnittymistä.”
Curry Time -toriravintolan tapaus päättyi niin, että poikkeuslupa antaa yrittäjille pari vuotta aikaa toimia ja miettiä, miten jatkossa edetään.
Se on hyvä. Mutta päätöstä edelsi kumma vatkaus, jossa yksi virkamiestaho sanoi hankkeelle kyllä kyllä ja toinen ei ei.
Kumpikin toimi oikein, pelisääntöjen mukaisesti. Mutta pelattiinko samaan maaliin? Haluttiinko edistää ja mahdollistaa yrittäjän toimintaa?
Pitäisikö asianosaisten opiskella kimpassa kaupunkistrategiaa ja miettiä, miten hommat sujuvat jatkossa niin että sääntöjä noudatetaan mutta mennään isompi etu edellä kuin pelkät pykälät? Ja korjata sääntöjä, jos niistä löytyy älyttömiä pykäliä?
Joku yrittäjä olisi prosessin aikana pakannut kamansa ja mennyt kaupunkiin, jossa hänet olisi otettu vastaan vähäisemmällä byrokratiarumballa.
Loppuun toinen Timo Paakin kommentti: ”Nyt tarvitaan yhteinen näkemys ja suunta, joka ohjaa tekemistä”.
Niinpä!
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.