Nukke on todella tehokas itseilmaisun väline ja tarinankertoja. Koen, että nuken tekemiseen liittyy aina jokin tarina. Ja minä rakastan tarinoita.
Minusta on inspiroivaa, että nukkeja voi tehdä niin monenlaisista materiaaleista. Erilaisia tekniikoita, joita nukenteossa voidaan käyttää, on lukemattomia. Niitä voisi opiskella loputtomiin.
Olen nyt 46-vuotias ja tehnyt nukkeja toistakymmentä vuotta.
Kipinä tosin sai alkunsa jo aikaisemmin. Olin 15-vuotias, kun ystäväni äiti erosi aviomiehestään ja lähti opiskelemaan nukentekoa. Olin siitä vaikuttunut ja teko oli mielestäni rohkea. Muistan hypistelleeni ihaillen hänen tekemiään nukkeja.
Ensimmäiset taidenukkeni neulahuovutin villasta. Tämän jälkeen tein tekstiilinukkeja ja tutustuin erilaisiin massoihin.
Nykyään yhdistelen näitä kaikkia materiaaleja ja tekniikoita. Rakastan kokeilla uusia materiaaleja ja sekoittaa niitä keskenään. Lopputulos voi olla mitä tahansa.
Teen erilaisia taidenukkeja ja nukketeatterinukkeja. Olen tehnyt nukkeja muun muassa paperimassasta valaen, erilaisista muovailumassoista, tekstiilistä, villasta ja luonnonmateriaaleista. Käytän paljon kierrätysmateriaaleja.
Nuken tekeminen alkaa päässäni olevasta tarinasta. Prosessi lähtee käyntiin siitä, kun nuken hahmo ja persoona syntyvät päässäni.
En koskaan piirrä etukäteen luonnosta nukesta. Suunnittelen paperilla ainoastaan nuken mittasuhteet ja mahdollisesti vaatetusta. Muuten kaikki on päässäni.
Aika, jonka käytän nuken valmistamiseen, riippuu nuken koosta, materiaaleista yksityiskohdista.
Saan helposti menemään koko päivän esimerkiksi nuken kasvojen hiontaan, pohjustukseen ja maalaamisen.
Tälläkin hetkellä työn alla on monta nukkea. Ystäväni on kirjoittanut kaksi fantasiakirjaa lapsenlapsilleen, ja hän pyysi minua mukaan kuvittamaan kirjaa nukeilla. Tällä hetkellä teossa on kirjan päähenkilö eli nuori poika nimeltään Tuomas sekä hänen ystävänsä Jaska-myllytonttu.
En koskaan piirrä etukäteen luonnosta nukesta.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Otavaan. Olen otettu siitä, että ystäväni pyysi minua mukaan toteuttamaan unelmaansa.
Olemme reilu vuosi sitten perustaneet nukketeatteri Kaamossaagan ystäväni Henni Sammatin kanssa. Yhteistyö Hennin kanssa on mutkatonta ja helppoa. Olen saanut yhteistyöstämme voimaa ja inspiraatiota silloin, kun terveys ja oma jaksamiseni on ollut koetuksella.
Paraikaa suunnittelemme uutta esitystä. Esityksen kohdeyleisönä on lasten sijasta aikuiset, sillä ensimmäinen esityksemme oli suunnattu koko perheelle.
Suurin unelmani nukentekijänä onkin, että nukkien monipuolisuus työkaluna ihmisten kanssa toimiessa ymmärrettäisiin. Nukkien kautta voidaan leikitellä ja hullutella, mutta nukke on myös vakavasti otettava työkalu niin lasten kuin aikuistenkin kanssa työskennellessä.
Tällä hetkellä nukkejani on esillä Otavan Valkean talon juhlasaleissa. Esittelen tekemiäni nukkeja myös Kaamossaagan Facebook-sivuilla. Sitä kautta saa ajantasaista tietoa myös tulevista nukketeatteriesityksistä ja näyttelyistä.
Kaamossaaga nukkeineen on ollut mukana muutamassa näyttelyissä, kuten viime keväänä järjestetyssä näyttelyssä Mikkelangeloitten Sinisessä talossa ja toukokuussa isossa yhteisnäyttelyssä Galleriarissa.
Tällä hetkellä uusia näyttelyitä ei ole suunnitteilla, mutta olen kaikelle avoin.
Lähtökohtaisesti kaikilla nukeillani on nimet, sillä nuken hahmo on valmis päässäni jo ennen kuin nukke valmistuu.
Jos teen nuken tilauksesta, sillä saattaa olla nimi ja persoona jo valmiiksi. Jos tekemälläni nukella ei ole selkeää tilaajaa tai saajaa, tulee siitä helposti niin henkilökohtainen, etten pysty luopumaan siitä. Jos taas teen nuken jollekulle toiselle, minun täytyy tietää se heti prosessin alkuvaiheessa, jotten kiinny nukkeen liikaa.
Tärkeimpiä nukkeja minulle ovat Tytti, Saaga ja Muodonmuutos.
Posliininukke Tytti on ensimmäinen nukke, jonka maalasin osana käsityömestarin opintoja. Opettajana oli äärimmäisen taitava Piitu Nykopp, jonka käsialaa on nuken muotoilu. Piitu on myös yksi esikuvistani.
Tytti kuvastaa minulle vanhempaa tytärtäni Jessicaa. Maalasin Tyttiä, kun Jessicalle diagnosoitiin syöpä. Hänen sairastumisensa on kiteytynyt Tytti-nuken olemukseen.
Ensimmäinen itse muotoilemani paperimassa nukke Saaga Tarinankertoja kuvastaa nuorempaa tytärtäni Jenniä. Itse asiassa olen kuullut, että suurin osa nukeistani näyttää häneltä.
Muodonmuutos-nukessa olen käyttänyt metsästä löytynyttä puunpalasta päänä. Muodonmuutos on minulle hyvin henkilökohtainen nukke, joka syntyi oman elämäni eräässä murrosvaiheessa.
Nukentekijäesikuviani ovat Piitun lisäksi Tuija Leinonen ja ystäväni Sari Honkanen.
Tuija on kerrassaan valloittava persoona, haltijaemo. Olemme kohdanneet muutaman kerran. Hänen tyylinsä ja tapansa tehdä nukkeja on inspiroinut minua todella paljon.
Sari on tehnyt vuosia huovuttamalla Mehtiäisiä ja muita metsän olentoja. Hänen tapansa kertoa tarinoita nukkien kautta inspiroi minua.
Käsityöt ovat ylipäänsä lähellä sydäntäni. Olen käsityöntekijänä sekatyömies. Kokeilen siis kaikenlaista ja pidän uusiin tekniikoihin, työkaluihin ja materiaaleihin tutustumisesta.
Huovutus on minulle rakas tekniikka, sitä olen tehnyt paljon. Haaveilen siitä, että oppisin joskus maalaamaan. Haluaisin oppia sitä kautta värien käyttämistä.
Käsitöiden lisäksi harrastan remontoimista, teatteria ja yhdistystoimintaa.
Nukentekijänä minut tekee onnelliseksi tarinan välittyminen nuken kautta. Nautin sekä omista että toisten onnistumisen kokemuksista nukkeja tehdessä.
Koen suurta iloa esimerkiksi silloin, kun joku nukkekurssilleni osallistunut haltioituu omasta onnistumisestaan ja taputtaa itseään olkapäälle todeten ”hienon tein”.
Minut tekee surulliseksi ihmiset, jotka pönkittävät omaa egoaan arvostelemalla ja mollaamalla muita. Ja ihminen, joka ei vielä osaa arvostaa itseään ja omia taitojaan.
Käsi sydämellä -sarjassa ääneen pääsevät mikkeliläiset kulttuurin ammattilaiset ja harrastajat.