Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Käsi sydämellä | Viihdemaailman kameleontti Roope Nykänen on penkonut kulttuurikenttää monella saralla, mutta yksi on yli muiden – ”Musiikki on happea keuhkoilleni”

Innostuin musiikin esittämisestä jo yläasteella, kun kaverit kannustivat minua nousemaan lavalle. Heidän mielestään minulla oli hyvä lauluääni. Ensimmäisiä kertoja esiinnyin siis jo kouluikäisenä.

Yhtä kirkkaasti muistan myös ensimmäisen kunnon keikkani: vedin kahdeksannella luokalla Dingon Levoton Tuhkimo -kappaleen Mikkelin kalamarkkinoilla musiikkiluokan yhtyeen säestyksellä. Se oli jännä paikka. Jossain on vielä olemassa tallenne, jossa näkyy mikin tärisevän kädessäni.

Kun minua katsoo esiintymässä nyt, 25-vuotiaana, ei välttämättä voisi uskoa, että olen ollut joskus jännittäjätyyppi.

Vaikka kaikenlaista musiikkia on matkan varrella tullut kuunneltua, niin oikea sysäys musiikkia kohtaan tuli ala-asteella, kun lainasin kirjastosta Michael Jacksonin History-kokoelman. Se mullisti käsitykseni musiikista.

Toinen sysäys oli seitsemännelle luokalle mentäessä, kun ostin kesälomarahoillani Beatlesin koko tuotantoboxin.

Ensimmäinen kokoonpanoni oli mikkeliläinen nuorisobändi Nurnas, jossa olin lukioaikana.

Tällä hetkellä minulla on Mikkelissä kolme duoa: kaksi kitaraduoa ja yksi kitara- ja viuluduo. Lisäksi on bilebändi ja Tampereella kitara- ja percussioduo. Jokaisessa kokoonpanossa toimin myös laulusolistina. Trubaduuria ei tietenkään sovi unohtaa.

Keikoillani esitän useimmiten covereita ja sellaista musiikkia, josta yleisö pitää. Tärkeintä minulle on, että yleisö nauttii ja saa tanssijalan vipattamaan ja menovaihteen päälle!

Beatlesia kuuntelen edelleen. Ylipäänsä musiikkimakuni menee ihan laidasta laitaan, aina 60-luvulta nykypäiväään. Kovassa kuuntelussa ovat esimerkiksi Doors, J. Karjalainen, CMX, Ed Sheeran, Oasis, Elvis Presley, Post Malone ja Olavi Uusivirta. Eli musiikkia menee popista rockiin ja iskelmästä countryyn ja räppiin.

Kaikista suurin musiikkiunelmani on tulla muistetuksi.

Heviä ja metallia en kuuntele, poikkeuksena tässä tietysti Black Sabbath.

Esikuvieni lista on pitkä. Ensimmäisenä iso J eli J. Karjalainen, koska hän osaa tehdä kappaleen vaikka kahvilan servetistä. Ed Sheeran puolestaan on saanut mies ja kitara -meiningillä täytettyä suuret areenat. Juice Leskinen on yksi suurista mestareista kuin myös Hector. Täytyy myös mainita suurena tunnelman luojana Neil Young.

Yhtyeistä esikuviin lukeutuu Oasis, koska bändin jäsenillä on ollut asenne kohdallaan. He ovat mielestäni viimeisiä oikeita rocktähtiä tällä planeetalla.

Musiikki on happea keuhkoilleni, mutta kulttuuri on lähellä sydäntäni hyvin moninaisesti. Musiikin lisäksi rakastan myös teatteria, kirjoittamista ja esimerkiksi kuvataidetta.

Olenkin keksinyt itselleni leikkimielisen tittelin ”viihdemaailman kameleontti”. Se kuvaa sitä, että osaan toimia taidekentällä hyvin monipuolisesti.

Rosterista löytyy muusikkouden lisäksi esimerkiksi näyttelijää ja juontajaa. Lisäksi kirjoitan itse runoja ja kerään vinyylejä.

Lavoja olen kiertänyt muun muassa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kanssa ja Mikkelin poikateatterin riveissä näyttelijänä. Myös Mikkelin teatterin lavalla olen ehtinyt pyörähtää.

Teen myös omia biisejä. Niitä on tulossa julkaisuun määrittelemättömän ajan sisällä.

Kitaran lisäksi soitan huuliharppua ja alttosaksofonia. Haluaisin vielä oppia soittamaan säkkipilliä. Silloin voisin illanistujaisissa kehaista, että minäpä osaan soittaa säkkipilliä. Sitä ei nimittäin kovin moni Suomessa osaa soittaa.

Musiikkiin liittyy toki paljon muitakin unelmia.

Joskus olisi mahtavaa päästä soittamaan Ruisrockin rantalavalla kuumana kesäpäivänä. Kokemuksen kruunaisi viimeisen kappaleen aikana kevyt sade, joka muodostaisi sateenkaaren ohi menevän laivan ylle. Se olisi unelmien täyttymys!

Olen itse ollut Ruisrockissa useampana vuonna yleisössä. Olisi mahtava kokea se myös lavan toiselta puolen.

Kaikista suurin musiikkiunelmani on kuitenkin tulla muistetuksi ja olla osa ihmisten elämää. Jos joku valitsisi kappaleeni vaikka hääbiisikseen, niin olisin hyvin otettu.

Olen syntyisin Mikkelistä ja Mikkeli on edelleen sydämessäni kotikaupunki, vaikka kirjani ovatkin tällä hetkellä Tampereella. Muutin Tampereelle alkuvuodesta 2021 kumppanin perässä, mutta vietän ison osan ajastani edelleen Mikkelissä.

Myös työt eli keikat Mikkelin seudulla pitävät jalkani tiukasti kiinni kotikaupungissa. Käyn keikoilla Mikkelissä lähes joka viikko. Joten keikalle saa kysäistä Mikkeliin, koska täällä luultavammin myös majailen parhaillaan.

Mikkeli merkitsee minulle yhteisöllisyyttä ja luontoa. Se merkitsee rakkautta.

Käsi sydämellä -juttusarjassa ääneen pääsevät mikkeliläiset kulttuurin harrastajat ja ammattilaiset.